I caught the moment

Viime sunnuntaina aikaisin aamulla vielä muiden nukkuessa tietokoneen puutteessa tartuin paperiin ja kynään ja raapustelin ajatuksen virtaa ....

".... Tuntuu kuin sain tästä aamun aikaisesta hetkestä kiinni. 
Istun sängyllä ja hymyilen itsekseni. En muista milloin olisin tuntenut näin ...näin helpottuneelta ja hyvältä. Aivan kuin olisin löytänyt oman itseni, sen sisäisen minäni joka on piiloutunut jonnekin.
Asunto on vielä aivan hiljainen, muut nukkuvat, ikkunasta näkyy talojen kattoja ja takana jossain kauempana taivasta kohti kurkottelevat vuoret. Aurinko on punertanut sinisen taivaan tieltä pois kulkevat pilvet.
Tämä hetki .... hyvä hetki ...
Niin mielettömän hyvä hetki. Riinnasta ja mahanpohjasta pulppuava onnellisuuden ja hyvän olon tunne.
En haluaisi päästää siitä irti!
En osaa edes riittävän hyvin kuvata tätä hetkeä, en niin hyvin että sen voisi ehkä joku ymmärtää.
Ehkä tämän hetken onnellisuuden ymmärtää vain joku muu joka on kokenut jotain samanlaista ....
Kohta tämä hetki on ohi. Kohta talo on täynnä elämää, puheensorinaa ja lasten ääniä.
Ja tiedän, että tälläistä hetkeä on vaikea löytää uudelleen...
Hetkeä jolloin voin olla aivan oma itseni, hetkeä jolloin en joudu olemaan äiti tai vaimo ... vaan minä ... Hetkeä jolloin en joudu ajattelemaan muita vaan voin antaa ajatusten ja tunteiden ottaa vallan ja viedä mukanaan.
Tämä hetki ... minun hetki ....