Tänään taisin useamman kerran mielessäni hokea ylläolevia lauseita. Yritin samalla keksiä monen monta positiivista asiaa, miksi yleensä ryhdyin tähän urakkaan... Niitä oli aika vaikea löytää.
Ainoa syy taisi olla se, että kun kerran lupasin ;)
Miksi rääkätä itseä tällä tavalla?!?!
Kohentuuko kuntoni ihan varmasti ja saanko vartaloni huippumalliseksi niin kuin Jenniferillä on? Vaikea uskoa ainakaan tuon vartalonmuokkauksen suhteen sillä "michelinrenkaat" ovat tainneet jäädä pysyviksi kavereiksi keskivartalolleni.
Tänään rämpiessäni eteenpäin (juoksemiseni taitaa näyttää sivustakatsojalle enemmänkin epätoivoiselta räpeltämiseltä kuin kevyesti eteenpäin vievältä rullaavalta juokemiselta) tuli mieleen vanha sananlasku: "alku aina hankalaa. lopussa kiitos seisoo" ... No joo, se tuli mieleen ja samalla ennätin jo muutamia kertoja kiroilla sitä alun hankaluutta. Mitäs jos hypättäiskin tuon alun hankaluuden yli ja mentäis heti niihin kiitoksiin!
Tulenko kokeamaan vielä sen juoksemisen ahaa-elämyksen ja syntyykö mulla vielä sitä mielihyvähormoonia joka puolestaan synnyttää riippuvuuden juoksemiseen?
Tsemppiä lenkkeilyyn!
VastaaPoistaJuoksukunto kyllä nousee tosi nopeasti, kun vaan jaksaa säännölisesti lenkillä käydä. Ja tietysti se, että se sujuu paremmin, tuo motivaatiota. Mä en ikinä ole varsinaisesti tykännyt juoksemisesta, mutta kyllä mä sitä nyt harrastaan vakituisesti.Tosin juoksen punttiksella juoksumatolla, enkä ulkona. Treenin aikana en todellakaan nauti, mutta ihanat endorfiinit kyllä täyttää kehon ja mielen sitten jälkeenpäin "Mä tein sen!" :)