Sairaskertomusta paakaupungista

Saankohan mitaa jarjellista kirjoitettua tanne.... 
Tama konekin on senverran outo, ettei nappaimistossa ole minkaanlaisia ylimaaraisia pisteita tai pilkkuja. Yrittakaa saada mongerruksista selvaa;)

Viikko sitten maanantaina mieheni siis leikattiin ja tulin tanne paakaupunkiin tiistaina. Leikkaus meni ihan hyvin, suurin osa niista kasvaimista saatiin pois, mutta jotain imusolmukkeita jouduttiin jattamaan suuren veren vuodon takia. Mies oli seuraavana paivanan tosi hyvan nakoinen toipilas ja oltiin ihan varma, etta paasee pian kotiin. Huoneessa oli silloin viela mukava huonetoveri, heittivat huulta ja tsemppailivat toisiaan.
Miehen kuume ei kuitenkaan meinannut millaan laskea ja perjantaina se sitten nousi ihan huippulukemiin, ottivat verikokeet ym ja tietenkin loysivat sairaalabakteerin. Mies oli muutenkin saanut niita litkuja letkulla ja nyt paalle viela antibiootit ja kaikki muuta laakkeet.
Eihan siina muuten mitaan, mutta kun ne kaikki nesteet jaivat miehen sisuksiin eika mitaan tullut ulos! Ei tullut ulos mistaan suunnalta vaan mies alkoi muistuttaa enemmankin raskaana olevaa naista kuin leikkauksesta toipuvaan miesta. 
En voi valittaa laakareiden toimenpiteista tai hoitajista, tallaista saattaa tapahtua vaikka missa (olosuhteet sairaalassa on tosi hyvat, huoneet uudet ja laakarit osaavia), mutta vaikka mies valittikin asiasta eivat tuntuneet ottaan asiaa aivan vakavissaan ... tai sitten se on heille niin tavallista ...  taysin tietavat mita pitaa tehda ja milloin.
Tanaan he ovat nyt sitten uudestaan avanneet sen "drenin" (miksi sita sanotaan suomeksi? Onko avanne? Leikkaushaavan alapuolelle vatsassa on pieni reika ja siina letkun jatkona pussukka mihin keraantyy ylimaaraiset nesteet sisaelimista) silla se on ehka tukkeutunut ja kaikki nesteet ym ovat jaaneet sisaelimiin. Katsotaan nyt miten se auttaa asiaa. 
TIetenkin toivomme, etta auttaisi ja paasisimme pian kotiin.

Mulla on ihan hyvat oltavat taalla sukulaisten luona. Lapset ovat ihania 9 ja 12 vee ja vanhemmat samanlaisia kuin minakin eli toimeen tullaan ja erittain hyvin:) Valittelevat vaan ettei heilla ole aikaa minulle muuta kuin illalla ennen nukkumaan menea  pieni hetki. Lapsia pitaa kuskata harrastuksiin, omat harrastukset vievat aikaa .... Mutta ei se haittaa, nautin uudessa modernissa asunnossa oleskelusta, lahden kaupungille jo ajoissa ja kiertelen siella ja istuskelen kahviloissa joita on joka kadunkulmassa.
Tasta kaupungista tulee jotenkin mieleen Helsinki ... ei liian suuri keskusta, kaikki ratikan tai kavelymatkan paassa, menoa ja meininkia koko paivan ja paljon puistoja missa istahtaa lepaamaan.

Pidimme muuten pienen suomalais-paikallistapaamisen viime lauantaina. Paakaupunkilaiset jarjestavat sen taalla kerran kuussa ja onneksi paasin kerrankin kahvittelemaan heidan kanssa. Paikalla oli muutamia suomalaisia jotka asuvat taalla ja muutama paikallinen joilla on jokin yhteys tai kiinnostus Suomea kohtaan. Siita tapaamisesta jaikin mukava mieli ja sain uusia tuttavuuksia;)

Toivoisin vaan, etta voisin tulla joskus tanne paakaupunkiin vierailulle muutenkin kuin sairaalareissun lomassa. Mutta jotenkiin sita ylimaaraista aikaa ei koskaa loydy.
Nytkin on jollain tavalla huono omatunto, kun olen taalla enka ole kotona tyttojen luona tai toissa. Sairaalassa en voi olla koko paivaa, vain ne kaksi kolme tuntia iltapaivalla. Olen nyt miettinyt tata asiaa, kun toipuminen vie aikaa ja kotiinpaasy on vain siirtynyt ... Pitaisiko lahtea kotiin valilla ja tulla sitten taas takaisin? Mutta olen nyt tavallaan sairaslomalla, en voisi sita katkaista ja menna valilla toihin. Tytot kuulemma (omien sanojen mukaan) parjaavat ihan hyvin, rahaa vain pitaisi olla enemman. 
Toisaalta tiedan, etta mies on iloinen kun tulen joka paiva kaymaan ... eivathan sukulaiset ennattaisi joka paiva vierailla sairaalassa tai olla niin kauan siella kuin mina olen ....
On vain niin vaikeaa yrittaa miellyttaa kaikkia ja jakaa aikaansa kaikkille tasapuolisesti ....