Kotona jälleen

Maanantaina palattiin sairaalareissulta kotiin.

Mies vietti siellä 18 päivää ja minä seuralaisena pääkaupungissa muutaman päivän vähemmin.

Toisaalta oli ihana tulla omaan kotiin, mutta toisaalta viihdyin kyllä pääkaupungissakin. En siis viihtynyt sairaalassa ja miehen puolesta olen onnellinen, että kaikki päätyi tälläkin kertaa taas ihan hyvin. Sairaala ei ole todellakaan mitenkään positiivinen ja virkistävä ympäristö ... ainakin miehen viimeiset huonekavarit olivat melko masentavia.

Mutta itse viihdyn joka (se harva kerta) kerta pääkaupungissa. Pääsee maalainen vähän ihmisten ilmoille ;)

Kaupungista tulee mieleen Helsinkin, ei liian suuri ei liian pieni ja kaikki tärkeät paikat kävelymatkan päässä. Nautin istuskella kävelykadun kahviloissa, seurata ihmisiä, lukea kirjaa  ... olla vain. Tai keskustella ihanien tuttujen kanssa jotka jaksoivat pitää minulle seuraa ja viihdyttää välillä hieman masentunutta matkaajaa.

Mieleen jäi kytemään monta suunnitelmaa .. ehkä ne ovat vain haaveita ... tai ehkä ne joskus toteutuvat ...

Kotona siis ollaan. Vaikka mies voi yllättävän hyvin, jäin kuitenkin vielä yli viikoksi kotiin. Mies voisi omasta mielestään tehdä jo melko paljon asioita, mutta toisaalta tunnustaa olevansa melko heikko eikä jaksa kokkailla tai tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Eli olen kotosalla sisarhentovalkoisena ja saan samalla itsekin lomailla reissun jälkeen.

Kiloja lähti meillä molemmilla reissun aikana pois ... miehellä tietenkin jäi sairaalaan enemmänkin liikakiloja, mutta yllätyin tyttärien huomautuksesta että olisin itsekin hoikentunut kahden viikon aikana. 

Nyt olemmekin koko perhe terveellisellä ruokavaliolla, ei mitää ylimääräisiä makupaloja tai myöhäisiä mässäilyhetkiä ... paitsi ehkä huomenna, kun esikoisella on syntymäpäivä.

Nyt vain ollaan päivä kerrallaan, otetaan iisisti. Rauhallisia kävelyretkiä (kahvilaan ja kauppaan), kotona oleskelua, terveellistä ruokaa ... Miehen vaan pitää yrittää olla hermostumatta asioista ja yrittää ajatella positiivisesti ... ei niitä murheita kannata murehtia etukäteen. Kun saadaan sairaalasta kaikki paperit ja tulokset, katsotaan miten jatketaan eteenpäin ....

Päivä kerralla vaan .....