perjantai 14. syyskuuta 2012

Odottavan aika on pitkä ....









Opettelen tanssimaan sateessa ....

En tiedä miten se tulee onnistumaan, mutta yritän kuitenkin. Tällä hetkellä se tuntuu vähän vaikeammalta kuin aikaisemmin, mutta harjoitus tekee mestarin.

Olen ollut melkein koko iltapäivän yksin kotona. Nyt tuli esikoinen kotiin ja nuorimmainen on tyttökaverinsa kanssa lapsenvahtina ja jää yökylään. Vieressä on lasi makedonialaista punaviintä ja pieni kissanpoikanen Larissa leikkii roskakorista pihistämällään paperipallolla....

Monet kerrat tällä viikolla olen miettinyt ja ajetellut, että olisi aika jotain kirjoittaa, mutta ajatukset ovat harhailleet aivan liian paljon eikä keskittymiskykyä ole riittänyt. Töiden jälkeen olen ollut aivan liian väsynyt ja on pitänyt tehdä rästiin jääneitä hommia. Monia asioita on pitänyt saada järjestykseen ennen kuin mies pääsi lähtemään sairaalareissulleen ...

Hän meni sinne tänä aamuna. Huonosti nukutun yön jälkeen herätys oli jo aamulla puoli viisi, bussi lähti viideltä ja sairaalassa hänen piti olla jo viimeistään yhdeksältä. Nyt hän on siellä ja on kuulemma tylsää. Onneksi on vierellä pienen pieni minitelkkari ettei aika käy aivan liian pitkäksi leikkausta odotellessa.
Maanantaiaamuna on edessä leikkaus. Ehkä meitä kaikki pelottaa se leikkaus, eniten tietenkin miestä. Viime kerralla kaikki oli uutta, mut nyt tiedämme miten kaikki etenee ... ainakin meillä on aavistus siitä mitä on edessä ... pitkä toipuminen leikkauksesta ja jälkihoidot.
En itseasiassa pelkää itse leikkausta, tiedän että leikkaus itse menee ihan hyvin ... Pelkään ehkä sitä löytyykö sieltä jotain uutta mitä ei kuvista ole näkynyt. Ja jos löytyy mitä sitten ....

Odottavan aika on pitkä ... eikös sitä niin sanota? Sitä se tosiaan on. Olisin voinut lähteä tuonne kylille nyt illalla kuuntelemaan livemusaa ja rupattelemaan... Mutta jotenkin ei vain huvittanut. Pitkiin aikoihin en ole ollut yksin kotona ja nyt tunnuin tarvitsevan sitä hetkeä ... Hetkeä olla vaan ja ihmetellä.
Mutta en ole joutunut olemaan aivan yksin ... Ihanat ystäväni ovat laittaneet viestejä, olemme rupatelleet ja naputelleet kuulumisia .... olen saanut matkarapotteja kaukaa pohjolasta ja rohkaisevia sanoja uusilta ystäviltä ... joskus tälläiset viestit lämmittävät mieltä enemmän kuin mikään muu...

Viikonlopulle pitää keksiä tekemistä. Ehkä leipoa nuorimmaisen syntymäpäiville kakkupohjia ja piirakoita. Tyttäret jäävät koira-ja talovahdeiksi ja minä menen miehen perässä pääkaupunkiin. Ensi viikon päivät kuluvat pääkaupungissa seikkaillessa, sairaalassa oleskellessa ja ihanan sukulaisperheen kanssa seurustellessa ...
Mutta sitä ennen viikonloppu melkein tyhjässä talossa ....

6 kommenttia:

  1. Varmasti teki hyvää olla vain itsekseen hiljaisuudessa! Lepoa, rauhaa ja siunausta odotukseen sekä sairaalareissuun.

    VastaaPoista
  2. Kiitti Elina, tiedän että olet mukana menossa:)

    VastaaPoista
  3. Joskus on hyvä olla vain ihan hiljaa itsekseen. Siitäkin saa voimaa. Voimia!

    VastaaPoista
  4. Kirjoitit kauniisti. Voimia ja kaiken hyvän toivotuksia puhaltelen täältä.

    VastaaPoista
  5. Peukkuja että kaikki menee hyvin miehen leikkauksen kanssa tälläkin kertaa ja että toipuminen on helppoa-
    Sinulle toivon voimia ja piristystäkin! Uusi kissanpentu,kuulostaa kivalta!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille mukana olosta :) Yaelian, meillä noita kissanpentuja tuntuu olevan aina!! Aina sanon etten halua enää yhtään jättää meille,mut aina joku jää :)

    VastaaPoista