Vähän tuntuu epätoivoiselta, mutta pakko mahduttaa. Ei ole muita kelvollisia laukkuja ... tai on mulla sellanen valtava matkalaukku, mut en oikein kehtais sen kanssa matkustaa. Saattaisivat sukulaiset pelästyä ja luulla, että aion muuttaa heille pysyvästi!
Pakko se vaan on saada kaikki tuohon laukkuun mahtumaan. Luvassa pääkaupunki seudulle on vaan sateita ja kylmempää kuin mitä meillä täällä rannikolla on. Äähhhh... ! Ihoan syksyä juuri tälläisten epävakaisten kelien takia. Jos olisi kesä ja helle, niin riittäisi pari kevyttä mekkoa ja sillä selvä. Nyt pitää ottaa vaikka mitä mukaan.
Mutta pakkailusta tärkeämpää asiaan ... (siis mikä voi olla naiselle tärkeämpää kuin vaatteet ja pakkailua ym?!?!) .... Siis miehen tilanteeseen....
Hänet leikattiin siis tänään. Olin onneksi töissä enkä ehtinyt liikaa hermoilla tai ainakaan näyttämään sitä. Neljän tunnin odotuksen jälkeen aloin jo vähän enemmän hermoilemaan, koska D ei soittanut sairaalasta uutisia. Hän oli yrittänyt saada tietoa, mutta luovutti minulle soittovuoron . Sainkin lopulta teholta sairaanhoitajan puhelimella kiinni ja siinä vaiheessa potilas oli kuulemma unen ja heräämisen välimaastoissa, sai kipulääkitystä ja tilanne oli normaali. Muuta eivät suostuneet kertomaan puhelimitse. Soitin vielä äsken toivoen, että joku lääkäri olisi paikalla, mutta ei ollut onnea. Hoitaja lupasi kertoa miehelle terveisiä ja kertoa, että tulen huomenna sairaalaan.
Huomenaamulla hänet varmaan siirretään jo omaan huoneeseen ja saa kännyn viereensä.
Toisaalta olen ollut melko rauhallinen (mitä nyt odottaminen on piinannut), tiesin että leikkaus menee ihan hyvin. Nyt vaan vaivaa se, etten tiedä mitä ovat tehneet ja miten ovat saaneet putsattua paikat. Ja onko syöpä levinnyt laajemmalle alueelle. Ei auta muu kuin odottaa huomiseen tai ylihuomiseen kunnes saan lääkärin käsiini.
Huomisesta seuraavat kolmisen viikkoa olen sairaslomalla. Kilttinä tyttönä (tuo "kiltintytönsyndrooma" vaivaa vielä joskus vaikka olen kuinka opetellu siitä osasta pois) tunnen oloni hieman vaivautuneeksi jäämällä sairaslomalle vaikka itse en olekaan sairas. En ole koskaan jäänyt lasten takia kotiin sairaslomalle ja kun itse sairastun jään kotiin vasta siinä vaiheessa, kun seinät tuntuvat kaatuvan päälle.
Tällä kertaa ilmoitin jääväni sairaslomalle jo tarpeeksi ajoissa ja kaikki tietävät ja ymmärtävät syyn miksi en voi olla töissä. Mutta siitä huolimatta omaatuntoa kalvaa ....
Mutta kalvakoot, unohdan työt huomenna pääkaupunkiin saavuttua!
On muuten kivaa, kun on mukavia ystäviä ympäri maailmaa ja vielä kun sattuvat kerrankin samaan kaupunkiin :)
Nuoruuden tuttava (sattumoisin suomalainen ja vielä kotikonnuilta) tulee hakemaan minut linja-autoasemalta, ennätetään vaihtaa kuulumiset ja vie minut sairaalaan. Sairaalasta tulee taas toinen ystävä (yllämainittu D) hakemaan minut heille ja heille sitten majoitun muutamaksi päiväksi ... tai siis siihen asti kunnes alan olla heille liikaa. Jos niin käy, niin soitan tuolle suomalaiselle kaverille ja änkeän heidän nurkkiin :)
Nuoruuden tuttava (sattumoisin suomalainen ja vielä kotikonnuilta) tulee hakemaan minut linja-autoasemalta, ennätetään vaihtaa kuulumiset ja vie minut sairaalaan. Sairaalasta tulee taas toinen ystävä (yllämainittu D) hakemaan minut heille ja heille sitten majoitun muutamaksi päiväksi ... tai siis siihen asti kunnes alan olla heille liikaa. Jos niin käy, niin soitan tuolle suomalaiselle kaverille ja änkeän heidän nurkkiin :)
En aio raahata mukanani läppäriän vaan yritän tulla toimeen lainakoneella ... jos vaan saan vuoron lasten koneelle. Jos ei, niin sitten on tyydyttävä kännykän kautta surffailuun ... sitten en kyllä naputtele mitään blogipostauksia tai pitkiä s-posteja!
Jos joku haluaa kuulla kuulumisia (jos niitä kuulumisia ei meinaan ala tänne ilmestyä), niin minut saa kiinni naamakirjan tai kännykän kautta.... ;)
Jaksamista sinne. Peukut pystyssa etta kaikki menee hyvin!
VastaaPoistaJaksamista sinne. Peukut pystyssa etta kaikki menee hyvin!
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamisia! Ja toivottavasti mies toipuu pikaisesti.
VastaaPoistaParanemista edistää varmasti vaimon läsnäolo- Olet täysin oikeutetusti sairaslomalla. Terveisiä potilalle. Ja peukut että saivat koko mörön sieltä pois riehumasta-
VastaaPoistaNyt et ole se kiltti tytto, pois se ajatuksesta. Sulla on muutakin ajateltavaa nyt kuin tyo. Toivottavasti kaikkia hyvin, olet ajatuksissani ja iltarukouksessani. Nyt vaan menet paiva kerrallaan, kaikki jarjestyy.
VastaaPoistaVoi, en ollut käynyt täällä vähään aikaan enkä tiennytkään, että miehesi joutui taas leikkaukseen. Olin niin toivonut, että se syöpäläinen olisi häipynyt. Pidän peukkuja, että toipuu nopeasti. Meillä on miehen kolmella serkulla syöpä, kaikki saman perheen tyttäriä.
VastaaPoistaKiitti vaan teille kaikille mukanaolosta <3 Olen viela Zagrebissa ja ollaan varmaan viikonlopun yli taalla. Miehen leikkaus meni ihan hyvin, mutta kuume ei meinaa vielakaan laskea.
VastaaPoistaAllu, ton syovan kanssa ollaan nyt elelty nelja vuotta ja katsotaan kuinka monta vuotta pitaa viela kamppailla sen kanssa ....