Tänä aamuna heräsin taas kerran kirkonkellojen kuminaan.
Yleensä en kyllä herää siihen vaikka soivatkin joka aamu. Olen jo sen verran tottunut kolinaan ja kilinään ettei se häiritse vaikka makuuhuoneemme on sopivasti kirkkoon päin ja ikkuna on aina auki.
Nyt tänä sunnuntaina kellot soivat vaan normaalia kauemmin ja olisin voinut heittää tyynyllä sitä henkilöä joka painoi soittonappulaa. Aivan kuin olisi jäänyt nojaamaan siihen nappulaan ja kellot vain kalkattivat ja kalkattivat!
Sitten muistinkin, että kahdeksalta aamulla alkoi kolmasluokkalaisten "ensimmäinen ehtoollinen" tai "ensimmäinen rippi". Valkopukuiset enkulit saivat ensimmäisen ehtoollisen ja ottivat taas yhden askeleen eteenpäin katolisessa uskossa.
Tässä teille näyte kellojen kuminasta ja kalkatuksesta.
Löysin videon vanhasta blogista:
Akkia noihin normaaleihin meteleihin tottuu. Muistan kun usein Turkin lomilla parina ekana aamuna herasin neljan viiden aikaan muazzinin rukouskutsuun, ja kolmantena paivana herasinkin yllattaen kahdeksalta ja ihmettelin etta ollaanko jo kotona vai mita.
VastaaPoistaNiihin tosiaan tottuu aika nopeesti. Joskus meillä on ollut vieraita jotka ovat valittaneet (esim isäni!) mut yleensä ekan päivän jälkeen sitä kukaan enää huomaa. tai sit sanovat et se kuuluu kuvaan :)
VastaaPoista