Jäähyväiset kesälle

Kävin miehen kanssa mielirannallani tänään töiden jälkeen.

Se ei ole aivan lähiranta, mutta näistä meidän rannoista omasta mielestäni paras.

Vesi on siellä niin puhdasta ja kirkasta, merenpohja näkyy vaikka kuinka monen kymmenen metrin syvyydessä ja kivet ovat aaltojen voimasta hioutuneet pyöreiksi ja sileiksi.

Sain miehen houkuteltua tuonne rannalle vielä yhden kerran ennen syksyä.

Jättämään jäähyväiset kesälle.

Ilmoja varmasti tulee olemaan vielä uintiretkiä varten ensi kuussa ja ehkä vielä lokakuussa, mutta emme ennätä emmekä pääse enää nauttimaan rantaelämästä.

Viikonlopulle on luvassa sateita ja ensi viikolla alkaa taas koulu ja paluu tavalliseen arkeen.

Jos nyt kuitenkin tulee vielä hillittömiä helteitä, saatamme suunnata vielä kerran tuolle rannelle, mutta aikaa ei ole enää kovin paljoa .... kahden viikon kuluttua mies menee pääkaupunkii leikkaukseen ja minä seuraan perästä. Leikkauksen jälkeen toipumisaika tulee kestämään pitkälle syksyyn.

Koska rantaretki saattaa olla tämän kesän viimeinen, yritin nauttia tuosta hetkestä niin paljon kuin vain voin. Uin, vietin aikaa vedessä ja istuskelin rantaviivalla imien itseeni kaikkea siitä hetkestä .....

Auringon lämpöä, sinisen eri sävyjä, meren kirkasta hohtoa, aaltojen lempeää syleilyä .....

Katselin horisontissa kulkevia veneitä ja vieressä leikkiviä lapsia .... kaikki me nautimme ihanasta loppukesän päivästä.

Hymy pysyi kasvoillani ja nautin .... ja yritän muistaa tämän hetken vielä silloin, kun tuuli puhaltaa kylmästi ja sateenvarjo lentää tuulen mukana pois suojelemasta minua ....

p.s. Ja tietenkin kaikessa kiirreessä jäin kamera ja kännykkä kotiin eli kuvia tuosta ihanasta hetkestä ei tullut otettua. Sen takia joudutte tyytymään alkukesästä ottamiin kuviini.

I love to go to work, i love to go to work, i love.....

Huomenna pääsen taas pitkästä aikaa ihanaan työpaikkaani!

Olen odottanut tätä hetkeä koko lomani ajan enkä malttaisi millään odottaa vielä näitä muutamia tunteja ennen kuin herätyskelloni herättää minut aikaisin aamulla ennen kello kuutta.

Iloisesti silitin kaikki työvaatteeni tulevaa työviikkoa varten, viikkasin ja laitoin ne jo valmiiksi kassiin odottamaan.

Voi miten ihanaa onkaan viettää pitkästä aikaa kahdeksan tuntia viileässä työpaikkassa, ulkona saa olla vaikka kuinka kuumaa ja hellettä, meillä töissä on aina niin ihanan raikasta ja juuri sopivan viileää.

Työkaverini odottavat varmasti töihin paluutani yhtä innokkaasti kuin minäkin. Voimme taas rupatella ja vaihtaa kuulumisia niin paljon kuin vain sielu sietää. Ja pomotkin ovat varmasti levänneet ja palaavat innokkaasti takaisin töihin johtamaan ja ohjaamaan meitä kaikkia ihania naisia.

Olen vain erittäin pahoillani tyttärieni puolesta ... he ovat niin masentuneita, koska joutuvat taas olemaan ilman äitiä koko päivän. Kukaan ei herättäle heitä vienosti puolelta päivin eikä kukaan pyydä heitä kauniisti tekemään joitankin kevyitä kotiaskareita. Miten he raukkaparat nyt tulevat toimeen? Ehkä jätän heille joka aamu taas mukavia pieniä viestejä joissa kehoitan heitä olemaan ahkeria (jos vain mitenkään ehtivät ja viitsivät) ja korjaamaan omat astiansa pesukoneeseen ja syöttämään koiran. Tyttäret varmasti ilahtuvat näistä pienistä rakkaudella kirjoitetuista viesteistä.

Niin ... ja voi miesraukkaa! Miten hänkään tulee toimeen ilman minua! Nyt hän joutuu juomaan aamukahvit ilman rakkaan vaimonsa seuraa, eihän nyt kahvilassa varmaan ole ketään kuka pitäisi hänelle seuraa! Ehkä soitan hänelle vähintää pari kertaa päivän aikana kysyäkseni mitä hänelle kuuluu tai onko hänellä nälkä. Voisin tehdä aamulla aikaisin valmiiksi jotain pientä purtavaa ettei hän nyt ole nälissään siihen asti kun minä tulen kotiin ....

Mutta ehkä perheeni nyt kuitenkin pärjää jotenkin ilman minua. Olenhan minä heidän seurana taas töiden jälkeen ... pirteänä ja reippaana kuten aina ennenkin ......

Ilta-aurinko

Nuorimmainen oli muutaman päivän Pagin saarella lomailemassa.

Aika reipas tyttö, kun viitsi lähteä kuuden pojan kanss

a reissuun. Mutta kaikki pojat ovat naapurin poikia ja yksi heistä vielä poikakaveri, niin mikäs on mennessä.

Majoittuivat yhden kaverin luo joka oli siellä töissä, nukkuivat kaikki lattialla makuupusseissa. Päivät viettivät ran

nalla ja illalla kylillä. Onneksi tuo paikka ei ollut mikään menomesta eivätkä hekään kyllä mitään kauheita bilettäjiä, ei tarvinnut hermoilla miten nuoret "pärjäävät".

Taisin taas vaan saada selän takana kommentteja siitä, että yleensä päästin tyttären reissuun ja vielä nuorien miehien kanssa. Mut parempi päästää luvan kanssa kuin että menevät ilman lupaa;)

Aamu

Toivo alkaa pimeästä,

itsepäinen toivo,

että jos vain jaksat yrittää ja tehdä asiat oikein,

aamu koittaa.

Sinä odotat ja katsot ja toimit: et anna periksi

-Anne Lamott

Lomaheräily

Eräs loman ihanuuksia on rauhalliset aamuheräämiset.

Herätyskello ei soi, herätä saa silloin kun huvittaa ja nousta sängystä sitten kun siltä tuntuu.

Ei kiirettä mihinkään, eikä kukaan juoksentele hermostuneena ympäri taloa etsien sukkaparia tai puuttuvia kirjoja.

Saa venytellä rauhassa, tehdä aamuhommat niin kuin viitsii ....

Ja käydä kahvilla yksin tai yhdessä, omassa kahvilassa tai vaikka rantakahvilassa ennen uintia.

Huoli huomisesta

Eilen se iski päälle. Niin hyvin osaan välttää sitä ja työntää pois mielestä ja ajatuksista,

mutta eilen oli minua vahvempi.

Tuntui kuin olis iso kivi tungettu sisälle ja se painoi alemmas ja alemmas. Vaikka kuinka yritin saada hyviä ajatuksia ja positiivisia kuvia mieleeni niin se synkkä mieli vaan oli eikä liikkunut mihinkään.

Kyyneleet olivat herkässä eikä auttanut muu kuin antaa niiden tulla. Ehkä niiden pitää vaan aina välillä purkautua ja tehdä tilaa uusille ....

Olen oppinut ettei tulevia kannata murehtia ennen kuin niiden aika on, mutta eilen aivan pieni asia sai möykyn mieleen ja sisuksiin.

Tuleva syksy tuntuu niin vaikealta, miten siitä selviämme! Taloudellisesti ja miten meidän kaikkien voimat kestää taas uusi leikkaus. Mies ei pysty tekemään töitä pariin kuukauteen, koulut jatkuvat ja menoja riittää. Jäädä vain minun palkan varaan on aika kova paukku.

Ja se henkinen paine leikkauksen takia ja mitä sen jälkeen. En voi tietenkään kuvitella mitä miehen mielessä liikkuu, voin vain tietää miltä itsestä ja ehkä tytöistä tuntuu.

Toisaalta olen aivan varman, että lääkärit saavat kaiken taas leikattua eikä missään ole mitää uutta, mutta jossain mielensopukoissa järsii aina se "mitä jos ...".

Ja jaksanko olla taas se sisarhentovalkoinen miehen tukena ja turvana leikkauksen jälkeen ja jatkohoidoissa. Jään tietenkin muutamaksi viikoksi kotiin, mutta sen jälkeen mies joutuu taas itse käymään hoidoissa ja lääkärissä.

Samaan aikaan pitää yrittää olla tyttöjen tukena ja etenkin katsoa, että nuorimmainen jaksaa aloittaa syksyn opinnot tavalliseen tapaan.

Eilen kaikki näytti tosiaan niin mustalta ja masentavalta. Mutta kuten aina, "huomenna on uusi päivä" niin siltä se tänään tuntuukin. Eteenpäin vaan vaikka mitä tapahtuisi ...ylämäkeä, alamäkeä .... sitä se elämä on!

Onneksi on ihanat olemassa ihanat ystävät ... vaikka te kaikki olettekin joskus aivan liian kaukana!

Anna aaltojen viedä ja auringon paistaa!

Kävin tänään yksin rannalla. En saanut seuraa esikoisesta eikä mieskään innostunut asiasta. Esikoisella oli muita suunnitelmia ja mies valitti kuumuutta. Ei mua kyllä edes häirinnyt ettei kukaan lähtenyt mukaan, joskus on parempi mennä yksin ja tehdä niin kuin itse haluaa.

Nykyään todellakin nautin siitä, että saan mennä yksin... menen kahville juuri silloin kun haluan, hyppää mereen kun siltä tuntuu ja saan valita itse rantapaikan.

Tänään sain nauttia mielettömistä aalloista! Ennen rannalle pääsyä epäilin, että mitäköhän uinnista tulee, mutta ehkä olen tottunut jo näihin meidän aaltoihin kun ei ollut yhtää vaikeuksia antaa aaltojen viedä mukanaan. Vaikeinta oli mennä mereen ja tulla sieltä pois ilman mustelmia. Mutta en nyt taida olla vielä niin kankea ettei sekään onnistu;)

Oli hauska seurata turistien toimia ja ilmeitä aaltojen iskiessä rantaan. Jotkut olivat aamulla laittaneet pyyhkeensä alatasolle, mutta sieltä saivat vauhdilla kyytiä ja juoksivat tarpeeksi kauas kuivalle maalle.

Lapset nauttivat valtavista aalloista, nauroivat ja kiljuivat ja antoivat aaltojen kastella ja roiskia olan takaa.

Hillitön helle ei tuntunut tänään niin mielettömältä tuulen ansiosta. Siirryin kuitenkin välillä kahvilaan varjoon, lueskelin lehtiä ja seurailin ihmisiä. Loman viimeisistä viikoista pitää nauttia rennosti ... varsinkin nyt kun vieraat ovat lähteneet;)

Huomenna taas aamusta rantaan ... ehkä samalle rannalle, ehkä yksin ... tai sitten jonkun seurassa;)

Kastav Blues Festival 2012

Ollaan oltu kukkulalla bluesin lumoissa.
Eilisen illan pääesiintyjä oli Angela Brown Band ja meno oli sen mukaista!
Paikalliset kaverit istuivat kuppilan terassilla aivan rauhallisena, mutta eihän tää nainen pysynyt paikallaan vaan raahasin isänkin melkein lavan eteen ja jammailin oluttuoppi kädessä :)
Jos kerran tuollaisia esiintyjiä tulee kerrankin kukkulalla, niin kyllä siitä pitää ottaa kaikki ilo irti! Harmi ettei ollut vierellä muita bluesin ystäviä, olis ollut kivempaa jammailla yhdessä;) ... Meinaan kun mieskin oli juuri tuona iltana soitettu töihin!

Kastav Blues Festin sivut

Ja helle & loma jatkuu

Mistä on nämä lomaviikot tehty ....

ystävän vierailusta, hillittömästä helteestä, täysikuusta, isän vierailusta, joka päiväisen kolmen eri diettiaterian kokkailusta, puolipäiväisistä rantakeikoista, päivällä kotona lorvailusta, jatkuvasta urheilun tulvasta telkusta, isän viihtyvyyden miettimisestä, rahan puutteesta, väsymyksestä, pienistä ilonaiheista, apen sairastelusta ja sairaalaan viemisestä, turistien odottelusta, vierasmajan kiireellisestä siivoilusta, vanhusten hermoilusta, kahvilla istuskelusta ....

Ja tämän illan bluesista kuun valossa!

Salmiakkijäde

Jos täältä ei saa salmiakkituuttia, niin nuorimmainen kehittää omansa;)

Neiti oli näköjään ottanut salmiakkeja mukaan saariretkelle. On ainoastaan pari tyttöjen kaveria jotka tykkäävät salmiakista, muut heittävät suoraan roskiin. Sanovat heti, että miten joku voi tykätä tuollaisista karkeista, nehän ovat suolaisia. Enää ei sitten tarjotakaan tota suomalaista karkkiherkkua kuin harvoille ja valituille!