mutta eilen oli minua vahvempi.
Tuntui kuin olis iso kivi tungettu sisälle ja se painoi alemmas ja alemmas. Vaikka kuinka yritin saada hyviä ajatuksia ja positiivisia kuvia mieleeni niin se synkkä mieli vaan oli eikä liikkunut mihinkään.
Kyyneleet olivat herkässä eikä auttanut muu kuin antaa niiden tulla. Ehkä niiden pitää vaan aina välillä purkautua ja tehdä tilaa uusille ....
Olen oppinut ettei tulevia kannata murehtia ennen kuin niiden aika on, mutta eilen aivan pieni asia sai möykyn mieleen ja sisuksiin.
Tuleva syksy tuntuu niin vaikealta, miten siitä selviämme! Taloudellisesti ja miten meidän kaikkien voimat kestää taas uusi leikkaus. Mies ei pysty tekemään töitä pariin kuukauteen, koulut jatkuvat ja menoja riittää. Jäädä vain minun palkan varaan on aika kova paukku.
Ja se henkinen paine leikkauksen takia ja mitä sen jälkeen. En voi tietenkään kuvitella mitä miehen mielessä liikkuu, voin vain tietää miltä itsestä ja ehkä tytöistä tuntuu.
Toisaalta olen aivan varman, että lääkärit saavat kaiken taas leikattua eikä missään ole mitää uutta, mutta jossain mielensopukoissa järsii aina se "mitä jos ...".
Ja jaksanko olla taas se sisarhentovalkoinen miehen tukena ja turvana leikkauksen jälkeen ja jatkohoidoissa. Jään tietenkin muutamaksi viikoksi kotiin, mutta sen jälkeen mies joutuu taas itse käymään hoidoissa ja lääkärissä.
Samaan aikaan pitää yrittää olla tyttöjen tukena ja etenkin katsoa, että nuorimmainen jaksaa aloittaa syksyn opinnot tavalliseen tapaan.
Eilen kaikki näytti tosiaan niin mustalta ja masentavalta. Mutta kuten aina, "huomenna on uusi päivä" niin siltä se tänään tuntuukin. Eteenpäin vaan vaikka mitä tapahtuisi ...ylämäkeä, alamäkeä .... sitä se elämä on!
Onneksi on ihanat olemassa ihanat ystävät ... vaikka te kaikki olettekin joskus aivan liian kaukana!
Taasko tuo on edessä,olett kokeneet jo niin paljon .Pidän peukkuja pystyssä,.että kaikki sujuu hyvin.Paljon voimia ja haleja sinulle!
VastaaPoistaJoo, taas on leikkaus edessä, kasvaimet ovat palanneet ja nyt ehkä joutuvat leikkaamaan pienen palan maksasta pois....
VastaaPoistaEipä teitä helpolla päästetä... ja juuri tuollaisissa tilanteissa tuntee olevansa niin voimaton ja huolivuori tulevasta vaan kasvaa kasvamistaan. Mutta kuten kirjoitit, niin tämmöistähän tämä elämä on. Joskus vain tuntuu, että joillakin ne ylämäet ovat ihan hurjan korkeita. Mutta jaksamista joka tapauksessa!
VastaaPoistaEi ihme, jos mieli on välillä maassa. Olisikohan niin, että tällä kertaa tiedät liiankin hyvin, mitä tuleman pitää ja kuinka rankkaa se tulee olemaan. Taloudelliset huolet eivät todellakaan helpota tilannetta, vaikka yleensähän sitä sanotaan, että rahaa se vaan on. No, sitäkin tarvitaan, että arki rullaa.
VastaaPoistaItke, kun siltä tuntuu, sillä se helpottaa. Voimia sinulle ja perheellesi. Pidäthän myös itsestäsi huolta.
Niinhän se varmaan on, että nyt on tavallaan vaikeampaa kun tietää mitä on tulossa .... mut pakkohan se on jaksaa eteenpäin!
VastaaPoista