Kävin tänään yksin rannalla. En saanut seuraa esikoisesta eikä mieskään innostunut asiasta. Esikoisella oli muita suunnitelmia ja mies valitti kuumuutta. Ei mua kyllä edes häirinnyt ettei kukaan lähtenyt mukaan, joskus on parempi mennä yksin ja tehdä niin kuin itse haluaa.
Nykyään todellakin nautin siitä, että saan mennä yksin... menen kahville juuri silloin kun haluan, hyppää mereen kun siltä tuntuu ja saan valita itse rantapaikan.
Tänään sain nauttia mielettömistä aalloista! Ennen rannalle pääsyä epäilin, että mitäköhän uinnista tulee, mutta ehkä olen tottunut jo näihin meidän aaltoihin kun ei ollut yhtää vaikeuksia antaa aaltojen viedä mukanaan. Vaikeinta oli mennä mereen ja tulla sieltä pois ilman mustelmia. Mutta en nyt taida olla vielä niin kankea ettei sekään onnistu;)
Oli hauska seurata turistien toimia ja ilmeitä aaltojen iskiessä rantaan. Jotkut olivat aamulla laittaneet pyyhkeensä alatasolle, mutta sieltä saivat vauhdilla kyytiä ja juoksivat tarpeeksi kauas kuivalle maalle.
Lapset nauttivat valtavista aalloista, nauroivat ja kiljuivat ja antoivat aaltojen kastella ja roiskia olan takaa.
Hillitön helle ei tuntunut tänään niin mielettömältä tuulen ansiosta. Siirryin kuitenkin välillä kahvilaan varjoon, lueskelin lehtiä ja seurailin ihmisiä. Loman viimeisistä viikoista pitää nauttia rennosti ... varsinkin nyt kun vieraat ovat lähteneet;)
Huomenna taas aamusta rantaan ... ehkä samalle rannalle, ehkä yksin ... tai sitten jonkun seurassa;)
Kuulostaa täydelliseltä rantapäivältä; omassa ylhäisessä seurassaan :)
VastaaPoistaJoskus on tosiaan parempi olla ihan itekseen ;)
VastaaPoista