Harmi etten älynnyt tänään siivota vessaa! ;)
Olisin meinaan erittäin mielelläni käyttänyt miehen hammasharjaa ... sen verran oli p...pää!

Mä olen kärsivällinen ja ymmärrän häntä, todellakin yritän ymmärtää. Mutta kun on itse tehnyt tosi rankan päivän töissä enkä edes ennättänyt syödä mitään ja vielä piti mennä sääntöjen mukaiseen terveystarkastukseen  ja viedä sinne vielä näytteet, niin kyllä mä toivoisin, että muakin ymmärretään edes joskus. Ei kai se ole liikaa pyydetty?!

Musta on tullut kuulemma aivan toivoton, kylmä ihminen.
Mutta en nyt jaksanut olla tänään kovin seurallinen autonkorjaajaa kohtaan enkä jaksanut mennä heidän kanssa johonkin epämiellyttävään kahvilaan. Eikä mun mielestä kangaskaupan myyjälikan tartte tietää minkälaiset väliaikaiset verhot meillä roikkuu makkarissa (Mies kertoi ystävällisesti likalle, et meillä roikkuu pöytäliinat makkarin ikkunoissa kun ei ole vielä kunnon verhokankaita löydetty!!!).
Enkä saisi valittaa, koska olen terve ja mulla on työpaikka. No voihan vinetto!!!
Kun joku haluaa olla marttyyri ja tehdä marttyyrikuolemaan niin olkoot sitten. Mutta olkoot sitä ihan omissa oloissaan!! Mua ei siihen suohon vedetä mukaan. Kuka sitä tietää kuinka monta vuotta vielä hän saa olla täällä ... Eikö siitä elämästä voisi nauttia ilman jatkuvaa valittamista pienen pienistä asioista.

Niin ja tunnustan ... olen muuttunut enkä ole enää se hiljaa myöntävästi nyökkäilevä vaalea suomalaisnainen. Jos joku asia vaivaa tai en ole tyytyväinen johonkin, kerron asiasta ... piti siitä joku tai ei.
Jos jonkun ihmisen seura ei tunnu omalta ja hyvältä, ei minun tarvitse olla kyseisen ihmisen seurassa...
Ja jos olen väsynyt rankan työpäivän jälkeen haluan edes hetken omaa rauhaa ... Ja oma asiani miten sen hetken kulutan -  makaanko mahallani keskellä sänkyä vai luen lehtiä netistä, se on ihan vain minusta kiinni!

Ai niin se päivän positiivinen asia ....höh....
Esikoinen sanoi ettei mene aikaan kovin pian naimisiin, kun miehet on noin tyhmiä (kuunteli meidän kinastelua).
Niin ja katoliset saivat nyt sitten uuden paavin!

"Kemot"

Olisi tosi mukavaa jos voisin naputella tänne, että meillä paista aurinko täydeltä terältä, mutta niin vaan ei ole.
Eilisen ihanan kevätpäivän jälkeen vettä tulee taas tasaiseen tahtiin. 
Ja kuulemma pohjoisempana olevat lumimyrskyt meinaa tulla tänne meille asti parin päivän kuluttua! Hui kauhistus!! Saisivat jäädä sinne missä ovat, mulle riittää talvi!!

Jotenkin sopii tähän ilmaan miehen kertomat uutiset: onkologi oli soittanut ja kertonut miehen "pääsevän" pian kemoihin. Kysyin mieheltä mitä mieltä on asiasta .. "kun kerran kutsuvat, niin onhan se mentävä". Itse olen vähän kahta mieltä asiasta... Kemoterapia on aina niin kaksipiippuinen asia. Mies on nyt niin hyväkuntoinen (tällä hetkellä rappaa kellarin seiniä), kemot saattavat auttaa ja pysäyttää etenevän syövän mutta samalla tuhoavat niin paljon terveitä soluja ja yleiskunto tippuu nollalukemiin. Ellei mies sitten ota taas itseään niskasata kiinni ja teen niin kuin viime kerralla pari vuotta sitten. Silloin hän kävi kemoissa, tuli kotiin, oksensi, lähti koiran kanssa metsälenkille, lepäsi ja meni illaksi töihin. 
Toivasti nytkin on mieli korkealla ja ajatukset niin, että kemiat auttavat asiaan.

Hyviä puolia tänä päivänä ....
* jaksettiin nauraa työkaverin kanssa väsyneille olemuksillemme ... siitä syntyikin hervottomat naurut kun oikein kuvittelimme miltä tulemme näyttämään kahdenkymmenen vuoden kuluttua ... Voi lapsiparat jos jäämme tuonne vielä töihin!
* esikoiselle luvattiin, että ehkä pääsee töihin urheiluhallin kahvioon, jos siellä tällä hetkellä oleva henkilö saa potkut
* olemme taas yhden päivän lähempänä kevättä ja kesää :)

Smile, it's Monday!

    (Kuva internet Pepper Vintage)

Joku viisas on joskus sanonut, että joka päivä ihmisen tulisi löytää edes yksi positiivinen asia.

Koska viime aikoina on ollut niin masentunut olo, päätin juuri että yritän löytää joka päivä jotain positiivista ja naputella niitä tänne. 

Itseasiassa idean antoin työkaverini joka oli niin mielettömän iloinen tänään puhelimessa. Hänellä ei todellakaan ole mitään syytä olla niin iloinen, mutta puhelimessa äänestä kuuluin ihanan pirteä iloinen kaveri. Miten joku jaksoikin olla niin pirteä ja naureskeleva maanantaiaamuna?!?!

Kiitos kaveri, kun taas muistutit siitä ettei kaikki ole niin mustaa ja synkkää :)

Tänään aurinko paistoi pitkästä aikaa! 

Aivan yllättäen pilvet siirtyivät pois ja aurinko ennätti kuivattaa edes yhden päivä ajan sateen runtelemaa luontoa.

Mieli kirkastui kummasti vaikka kotiin tultua aurinko ennätti taas piiloutua pilvivaipan taakse. 

Mutta siivoilin terassia enkä ollut edes kauhean väsynyt vaikka maanantait ovat yleensä tosi raskaita.

Siinä siivousinspiksessä luuttusin lattiat ja jostain syystä jouduin siirtämään hellaan ..... En kyllä suosittele hellan siirtämistä, jos et välttämättä halua ylimääräistä siivousurakkaa!!!

Ei auttanut muu kuin ottaa järeämmät aineet käsille ja siivota hellantausta ... Sen olen varmaan tehnyt viimeks vuonna miekka ja kivi ja sen huomasi!

Mutta nyt sekin homma on tehty ja voin unohtaa hellan taustat muutamaksi kuukaudeksi :)

"Saudade"

Haluaisin juuri nyt olla Portugalissa. 
Juoda portviiniä, kuunnella fadoa, nauttia hyvästä seurasta .... 

Sumuinen sunnuntai

Yritän tirkistellä ikkunasta alas rantaa, mutta rantaviivaa tai edes vastapäistä vuorta ei näy.
Sumu on niin sakeaa, että on hankala nädä edes oman terassin puita.
Vettä sataa tasaiseen tahtiin ... pientä tasaista tihkua ... tylsää ....
Sateesta ei taida nauttia muut kuin luonto ja kevään ensi kukat. Narsissit, hyasintit ja tulppanit yrittävät tunkea vihreitä lehtiään mullan alta, kohta ne kukkivat emmekä ennätä nauttia niiden kukkaloistosta jos nämä sateet jatkuvat vielä kovinkin pitkään.

Olo on todella raukea ja ventti. Ei innosta tehdä yhtään mitään ... Päätin tehdä tänään vain pakolliset kotiaskareet... ruoka tuli tehtyä ja puhtaat pyykit viikattua. Mutta silittäminen saa jäädä viikolle ja paikkojen siivoaminen. Kuraa tulee kuitenkin sisälle näillä keleille, kuka sitä nyt jaksaa jatkuvasti olla luuttuamassa lattioita ja pyyhkimässä pölyjä. Pakko tunnustaa etten ainakaa minä!

Lasillinen punkkua & home alone

    (kuva internet: 
     https://www.facebook.com/photo.php?fbid=421147167973333&set=a.380406308714086.92409.125658087522244&type=1&theater)


Lasillinen punaviintä, paljon hyvää naposteltavaa, melko hiljainen talo, loppuun luettu ruotsalainen dekkari....
lauantai-ilta...
Parasta tässä illassa on se, että mies on töissä!
Aamupäivällä soittivat ... casinolla on joku porukka joka haluaa "entertainment music" ja siinähän mies on ammattilainen.

Parasta tässä on se, että mies sai edes yhden illan hommia ja se että saan olla yksin kotona (nuorimmainen on kaupungilla synttäreillä & yökylässä kaverilla, esikoinen katsoo kaverinsa kanssa yläkerrassa kauhuleffoja).
Näitä tälläisiä iltoja saisi olla enemmänkin, varsinkin viikonloppuisin.
Kun on tottunut parinkymmenen vuoden aikana olemaan melkein kaikki illat yksin lasten kanssa kotosalla, siihen tottuu ja kun tapoihin tulee muutoksia niihin on joskus vaikea totutella.
Tietty olen jo tottunut siihen, että mies on enemmän kotosalla työn puutteiden takia, mutta tälläiset yllätykset ovat välillä aivan ihania.

Teen mitä lystään ... telkkarin kaukosäädin on omassa käytössä ja saan risteillä kanavalta toiselle niin paljon kuin huvittaa ja katsoa mielin määrin imeliä romattisia komedioita tai ihan mitä vaan ilman murisevia kommenteja.... Annan netin olla auki vaikka kuinka pitkään ilman, että joku huomauttaa sähkön kulutuksesta tai siitä miksi netissä ylipäätään pitää roikkua koko ajan.

Olisin tietty voinut lähteä vaikka kylille uuteen bilepaikkaan, mutta jotenkin ei vaan huvittanut laittautua menovehkeisiin.
Ja ilma on sellainen ettei sinne ihan kauheesti teen mieli! Jo neljättä päivää sataa vettä! Sumuista, sateista, harmaata ... todella ärsyttävä ja masentava ilma. Mikä siis parempaa kuin olla kotona lämpöisessä, vetää villasukat jalkaan ja nautiskella ...

Pullan tuoksua ja auringon paistetta

Alkoi se aurinko sittenkin paistamaan!

Ja kevät tulee tänäkin vuonna ... jihuuuu!!! Miten mieli muuttuukaan, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa... Kaikki murheet on helpompi työntää hieman syrjemmälle ja antaa auringon lämmittää.

Tänä aamuna päätin olla pullan-ja pizzantuoksuinen mama.
Nuorimmainen lähti aikaisin aamulla poikakaverinsa tädin lapsen ristiäisiin (hyvä ettei ollut siskon kaiman veljen vaimon serkku... hahhaaaa) ja koska tiedossa oli kaunis aurinkoinen kevätpäivä, miehellä ja minulla oli suunnitelmissa mennä alas rantakaupunkiin käpyttelemään ja nautiskelemaan.
Yöasu päällä, silmät vielä unesta pöppörössä ja hiukset haroittaen joka suuntaan kaivoin jauhopussit esille ja aloin pöllyttelemään  ja vääntämään pizzataikinaa. Ja kun nyt sitten suunnitelmissa oli kuumentaa uuni tulikuumaksi niin miksi ei siinä samalla voisi paistaa muutaman korvapuustin kun ne laskiaiaspullatkin jäi tekemättä.
Taikinat kohoamaan ja ei muuta kuin nauttimaan rantabulevardille keväisestä kelistä.

Näköjään oli muutama muukin päättänyt samoin!
Parkkipaikkaa ei ensin meinannut löytyä ei sitten millään vaikka meidän pienen purkin voisi tunkea vaikka mihin koloon. Yleensä lapsiperheet tulevat sunnuntaikävelylle vasta iltapäivällä ruokailun jälkeen, mutta tänään kaikki näköjään kiirehtivät ulkoilemaan heti aamupäivästä.
Rantabulevardi oli täynnä nuoria vanhempia lapsien kanssa (mukana enemmän tai vähemmän erilaista rekvisiittaa rullaluistimista palloihin ja hiekkaleluihin), vanhempia pariskuntia räksyttävien mobsien kanssa, nuoria rakastavaisia valloittaen bulevardin varrella olevat auringon lämmittävät penkit ....
Joka ikinen auringonpuoleinen terassi oli täynnä ja vapaata pöytää kahvilasta oli vaikeaa löytää.
Mutta sisukas suomalainen ei luovuta ennen kuin saa sen mitä haluaa! Ja löytyihän se vapaa auringossa paistatteleva pöytä ja tämä rouva sai nautiskella merinäköalasta ja keväisestä auringosta niin paljon, että lopulta oli pakko alkaa riisuilemaan vaatteita!
Ensin lähti talvipalttoo ... sitten kaulahuivi ... villatakki ... No siihen se sitten jäikin ;) Mies kohteliaasti muistutti, että " kuules rouva, sun pitää olla huomenna työkunnossa eikä maata sängyn pohjalla flunssassa, pistäs vaatteita takas päälle!"  Kyllä taas onnistui palauttamaan nopeasti maan pinnalle ... Ei oltukaan haaveitteni lomamatkalla jossain kaukana kaikesta arjesta vaan kotikaupungin rantabulevardilla ja huomenna taas pitäisi pakertaa sorvin äärellä!
Ja "nälkäiset lapset" ja kohoavat taikinat odottelivat kotona joten ei auttanut muu kuin luovuttaa seuraaville kahvittelijoille pöytä ja kiiruhtaa kotiin.

Taikinat oli hyvin nousseet (esikoinen oli muistanut niitä pikkasen toppuutella kiipeilemästä liikaa laidan yli), mahat tuli täyteen suolaisia ja makeita herkkuja ja nyt pitäisi vielä sunnuntai-illan kunniaksi järkkäillä neljä koneellista pyykkiä vaatekaappeihin ja silittää työvaatteet....

Huomenna on taas se maanantai ....