Pullan tuoksua ja auringon paistetta

Alkoi se aurinko sittenkin paistamaan!

Ja kevät tulee tänäkin vuonna ... jihuuuu!!! Miten mieli muuttuukaan, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa... Kaikki murheet on helpompi työntää hieman syrjemmälle ja antaa auringon lämmittää.

Tänä aamuna päätin olla pullan-ja pizzantuoksuinen mama.
Nuorimmainen lähti aikaisin aamulla poikakaverinsa tädin lapsen ristiäisiin (hyvä ettei ollut siskon kaiman veljen vaimon serkku... hahhaaaa) ja koska tiedossa oli kaunis aurinkoinen kevätpäivä, miehellä ja minulla oli suunnitelmissa mennä alas rantakaupunkiin käpyttelemään ja nautiskelemaan.
Yöasu päällä, silmät vielä unesta pöppörössä ja hiukset haroittaen joka suuntaan kaivoin jauhopussit esille ja aloin pöllyttelemään  ja vääntämään pizzataikinaa. Ja kun nyt sitten suunnitelmissa oli kuumentaa uuni tulikuumaksi niin miksi ei siinä samalla voisi paistaa muutaman korvapuustin kun ne laskiaiaspullatkin jäi tekemättä.
Taikinat kohoamaan ja ei muuta kuin nauttimaan rantabulevardille keväisestä kelistä.

Näköjään oli muutama muukin päättänyt samoin!
Parkkipaikkaa ei ensin meinannut löytyä ei sitten millään vaikka meidän pienen purkin voisi tunkea vaikka mihin koloon. Yleensä lapsiperheet tulevat sunnuntaikävelylle vasta iltapäivällä ruokailun jälkeen, mutta tänään kaikki näköjään kiirehtivät ulkoilemaan heti aamupäivästä.
Rantabulevardi oli täynnä nuoria vanhempia lapsien kanssa (mukana enemmän tai vähemmän erilaista rekvisiittaa rullaluistimista palloihin ja hiekkaleluihin), vanhempia pariskuntia räksyttävien mobsien kanssa, nuoria rakastavaisia valloittaen bulevardin varrella olevat auringon lämmittävät penkit ....
Joka ikinen auringonpuoleinen terassi oli täynnä ja vapaata pöytää kahvilasta oli vaikeaa löytää.
Mutta sisukas suomalainen ei luovuta ennen kuin saa sen mitä haluaa! Ja löytyihän se vapaa auringossa paistatteleva pöytä ja tämä rouva sai nautiskella merinäköalasta ja keväisestä auringosta niin paljon, että lopulta oli pakko alkaa riisuilemaan vaatteita!
Ensin lähti talvipalttoo ... sitten kaulahuivi ... villatakki ... No siihen se sitten jäikin ;) Mies kohteliaasti muistutti, että " kuules rouva, sun pitää olla huomenna työkunnossa eikä maata sängyn pohjalla flunssassa, pistäs vaatteita takas päälle!"  Kyllä taas onnistui palauttamaan nopeasti maan pinnalle ... Ei oltukaan haaveitteni lomamatkalla jossain kaukana kaikesta arjesta vaan kotikaupungin rantabulevardilla ja huomenna taas pitäisi pakertaa sorvin äärellä!
Ja "nälkäiset lapset" ja kohoavat taikinat odottelivat kotona joten ei auttanut muu kuin luovuttaa seuraaville kahvittelijoille pöytä ja kiiruhtaa kotiin.

Taikinat oli hyvin nousseet (esikoinen oli muistanut niitä pikkasen toppuutella kiipeilemästä liikaa laidan yli), mahat tuli täyteen suolaisia ja makeita herkkuja ja nyt pitäisi vielä sunnuntai-illan kunniaksi järkkäillä neljä koneellista pyykkiä vaatekaappeihin ja silittää työvaatteet....

Huomenna on taas se maanantai ....