Olisi tosi mukavaa jos voisin naputella tänne, että meillä paista aurinko täydeltä terältä, mutta niin vaan ei ole.
Eilisen ihanan kevätpäivän jälkeen vettä tulee taas tasaiseen tahtiin.
Ja kuulemma pohjoisempana olevat lumimyrskyt meinaa tulla tänne meille asti parin päivän kuluttua! Hui kauhistus!! Saisivat jäädä sinne missä ovat, mulle riittää talvi!!
Jotenkin sopii tähän ilmaan miehen kertomat uutiset: onkologi oli soittanut ja kertonut miehen "pääsevän" pian kemoihin. Kysyin mieheltä mitä mieltä on asiasta .. "kun kerran kutsuvat, niin onhan se mentävä". Itse olen vähän kahta mieltä asiasta... Kemoterapia on aina niin kaksipiippuinen asia. Mies on nyt niin hyväkuntoinen (tällä hetkellä rappaa kellarin seiniä), kemot saattavat auttaa ja pysäyttää etenevän syövän mutta samalla tuhoavat niin paljon terveitä soluja ja yleiskunto tippuu nollalukemiin. Ellei mies sitten ota taas itseään niskasata kiinni ja teen niin kuin viime kerralla pari vuotta sitten. Silloin hän kävi kemoissa, tuli kotiin, oksensi, lähti koiran kanssa metsälenkille, lepäsi ja meni illaksi töihin.
Toivasti nytkin on mieli korkealla ja ajatukset niin, että kemiat auttavat asiaan.
Hyviä puolia tänä päivänä ....
* jaksettiin nauraa työkaverin kanssa väsyneille olemuksillemme ... siitä syntyikin hervottomat naurut kun oikein kuvittelimme miltä tulemme näyttämään kahdenkymmenen vuoden kuluttua ... Voi lapsiparat jos jäämme tuonne vielä töihin!
* esikoiselle luvattiin, että ehkä pääsee töihin urheiluhallin kahvioon, jos siellä tällä hetkellä oleva henkilö saa potkut
* olemme taas yhden päivän lähempänä kevättä ja kesää :)
Tsemppiä miehellesi ,toivottavasti kaikki menee hyvin!
VastaaPoistaJa tsemppejä sinullekin Anni.
Ymmärrän (valitettavasti liiankin hyvin) tuntemuksesi. Minulle luetaan "tuomio" torstaina. Olen ollut tämän odotusajan ihan rauhallinen, mutta tänään on vitsit vähissä ja olen ihan hermona. Ei helppoa miehelläsi, mutta ei varmasti sinullakaan. Jospas se aurinkokin taas paistaisi, edes vähän. Kaikkea hyvää teille kummallekkin.
VastaaPoistaVoi kuinka rankkaa!!! Voimia ja siunausta sekä iloa ja aurinkoa huolien ja murheiden keskelle! Olen varma siitä, että olet muuten vielä 20 vuoden jälkeenkin tosi hyvännäköinen :).
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamisia .Tuo syöpä on kuin perheenjäsen ainakin silloin kun äiti sairasti 4 vuotta.
VastaaPoistaKun voisin niin lähettäsin tervehdyttäviä voimia ,mutta ajatuksissa ja rukouksissa olette.
Jaksamista sinne! Ja toivotaan etta se aurinkokin kohta ilmestyy. Harmi kun en voi lahettaa taalta aurinkopakettia, kun meilla on sita jo liikaakin.
VastaaPoista*Otan kädestäsi kiinni* Anna kulta, tämä kaikki kääntyy vielä hyväksi. ♥
VastaaPoista