Silleen ja tälleen

Viime yönä kuu mollotti pyöreänä kirkkaalla tähtitaivaalla.
Ei tuo täysikuu mua haittaa, nukun kuin tukki aamuviiteen asti. Sitten alankin jo heräilemään vaikka saisinkin nukkua vielä tunnin arkipäivinä ja viikonloppuisin niin kauan kuin huvittaa.

Vaikka uni painaisi vielä päälle, päässä alkaa pyörimään kaikki maailman murheet ja mietteet. Joskus onnistun ne työntämään syrjään ja saan unenpäästä taas kiinni. Aina välillä taas tulee aamuja milloin tuntuu, että päässä pyörii karusellin tavoin kaikki keskeneräiset asiat. Eihän niitä silloin aamulla saa kuitenkaan tehtyä, aivan turhaan kulutan energiaani niiden pyörittelemiseen.
Mutta mieli on taas aivan eri mieltä.

Keskeneräisiä ja mietteitä aiheuttavia asioita on taas kerääntynyt vaikka kuinka paljon...

Oma iso tietsikka päätti olla toimimatta. Simahti. Viettää siestaa. Kaput.. Ihan miten vaan sen nyt sanois, ei toimi! Joudun nyt jonottamaa läppärille kahden muun ahkeran surffailijan kanssa.
Tabi säikäytti myös eräänä päivänä eikä suostunut lataantumaan. Siinä vaiheessa alkoi jo iskeä pienen pieni paniikki... joudunko olemaan pelkän kännyn varassa, eihän sillä jaksa naputella kenellekään mitään!
Hermostuneiden huokausten ja muutaman ystävällisen kaverineuvon jälkeen sain huokailla helpotuksesta, nexukseni toimii taas.

Esikoisella olisi ensi viikolla kuulemma neljä tenttiä. Maksoi ne jo ja ne on suoritettava ennen kuin pääsee taas eteenpäin.
Äitinä taas hermoilen miten tenttien käy, esikoinen puolestaan näyttää ottavan asian huomattavasti rennommin. Päivät kuluu paremmin siskon ja isän kanssa telkkua katsellen tai kaverin teatteriesityksiä seuraillen. Flunssakin kuulemma haittasi opiskelua... Kuulemma taas turhaan hermoilen, kyllä hän saa ne läpi.

Viime viikolla hermoilin ennätänkö nuorimmaisen infoon koululle.
En ole päässyt käymään siellä koko syksynä muuten kuin vanhempainillassa, mutta infossa saa rauhassa jutella luokanvalvojan kanssa. Torstaina lähdin töistä aikaisemmin, koska luulin infon olevan toisen tunnin. jälkeen iltapäivällä. No se olikin vasta tunnin kuluttua, mutta onneksi tapasin miellyttävän ja kiva koulun pedagogin. Ei tarvinnut odottaa tuntia vaan vietin hänen kanssa mukavan puolituntisen jutellen nuorimmaisen koulunkäynnistä. Tytär on kuulemma erittäin mukava, hyväkäytöksinen, auttavainen nuori, voisi vaan hieman enemmän opiskella ja viettää aikaa koulukirjojen kanssa.

Ehkä kaikkien näiden tavallaan vähemmän isojen asioiden keskellä mieltä painaa miehen tilanne.
Nyt viikonloppu ollaan taas vietetty potilaan kanssa kotosalla. Vaikka aurinko on paistanut ja ilma on ollut mitä mahtavin, me olemme vain olleet kotosalla.
Miehellä on ollut kuumetta eikä ruoka ole maistunut, vatsa on taas oireillut monella tavalla. Onneksi huomenna menee vatsatähystykseen, ehkä saadaan selville vaivojen syy.
Nyt vain tilanne tuntuu siltä ettei tästä niin vaan selvitäkään...

Mutta kaikesta huolimatta...
joulu on tulossa! Rahaa ei ole liialliseen joulukrääsään eikä monen moniin joululahjoihin. Enkä tiedä missä tilassa mies ottaa joulun vastaan. Tänä vuonna joulua juhlitaan kuitenkin suuremmalla joukolla ja suomivoimin... äiti ja sisko ovat tulossa Suomesta.
Pieniä ilonhetkiä tulevaisuudessa.