Kolme päivää kotona. Sitä olin odottanut kuin kuuta taivaalta. Että saisin olla vaan tekemättä mitään, kiirehtimättä minnekään.
Pari päivää menikin ihan hyvin, kun perjantaina oli kaunis ilma ja sain nauttia siitä ulkosalla. Eilen tuli sitten tehtyä tavallisia kotiaskareita eikä huonontunut ilmakaan haitannut niin kauheesti.
Tänään onkin iskenyt tylsyys.
Jo heti aamusta alkoi tuntua siltä, että päivästä ei tule kovinkaan mukava. Se sellainen kaivertava fiilis jossain sisimmässä kuiskaili korvaan kaikkien asioiden ottavan päähän...
Heräsin omia aikoja rennosti sunnuntaiaamun mukaisesti vasta yhdeksältä. Vielä sängyssä loikoillessa käly herätti miehen ärsyttävän innokkaalla puhelinsoitolla ja vielä ihmetteli siihen, että vieläkö te nukutte! Aamupuuroa keittäessä, vieläkin unenpöppörössä anoppi soitti kuorma-autollisen polttopuita olevan meidän pihassa muutaman minuutin kuluttua. Ei muuta kuin komentamaan mies ylös sängystä ja autoja siirtämään.
Siinä vaiheessa pikkupiruna olkapäällä istuva kaihertava fiilis alkoi ottaa kovemman otteen ja jouduin tekemään töitä etten tiuski miehelle heti aamutuimaan.
Mieli olisi tehnyt jonnekin kauemmaksi kukkulalta. Vaikka merenrantaa kävelemään ja kahvittelemaan.
Mutta ulkona tuuli yltyi melkein myrskytuuleksi ja tummat raskaat pilvet alkoivat valua kukkulan yli.
Ei muuta kuin kahvittelemaan omaan kantapaikkaan ja käymään kaupassa.
Ruan laittoa, kotiaskareita, pyykin viikkausta... sitä samaa mitä joka ainoana viikonloppuna teen.
Ei ex tempore pyrähdystä minnekään, ei uusien ihmisten tapaamista, ei edes pientä kävelyretkeä tuuliselle merenrannalle...
Aamupäivän aikana olin suunnitellut itselleni (jos mitään muuta ei ilmesty) hautausmaakeikkaa. Menisin sytyttämään kynttilät ja ottamaan muutaman kuvan kynttilä-ja kukkaloistosta.
Senkin suunnitelman sain heittää jorpakkoon, kun iltapäivän aikana ilma muuttui mitä synkemmäksi ja märemmäksi.
Tuli juuri sellainen "äitimullaeiolemitääntekemistä" fiilis. Mikään ei huvittanut, en olisi viitsinyt edes viikata puhtaita vaatteita...
Olen vain roikkunut netissä, välillä istunut sohvalla telkkua tuijotellen, selaillut naistenlehtiä, ottanut käteen kirjan joka pitäisi lukea loppuun ennen kuin palaustusaika kirjastoon menee umpeen, tunkenut tyhjänpäiväistä ruokaa suuhun...
Ällö olo niin mahassa kuin mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti