Kävin viemässä nuorimmaiselle treenikassia urheilutalolle. Ei ollut viitsinyt raahat sitä kouluun ja nyt tietenkin äiti soittettiin kassin raahaajaksi.
Ei olisi tehnyt mieli mennä ulos ... Mieletön koillistuuli puhaltaa niin kylmästi ja tuulen mukana jostain vuorilta lentelin lumihiutaleita. Mutta piti ajatella taas positiivisesti - tulee tehtyä hyvä happihyppeli ennen nukahtamista.
Tänään kuulin taas sen saman vanhan kommentin suomalaisuudestani. "Sä varmaan tykkäät kun on kylmä ja lunta luvassa." Voi että toi ottaa jo päähän!!! Ja vaikka kuinka monennen kerran vastaan, että jos tykkäisin niin olisin jäänyt Suomeen, asia ei mene perille. Joka ainut talvi, joka ainut kerta kun lunta sataa sama juttu ... " No eihän sulla voi olla kylmä kun olet Suomesta" Että joo ....
Kai olen Suomesta ja vielä tunnen olevani suomalainen ja kannustan aina Suomea urheilussa, mutta hiljalleen alkaa paikallisuuskin ottaa otetta itsestäni. Kuukauden kuluttua olen taas vuoden vanhempi ja piti ihan laskea olenko asunut jo puolet elämästäni Suomen ulkopuolella ... vielä pari vuotta ja voin juhlia "puolielämäämaailmalla".
Välillä ei itse enää edes tiedä mitä on ... joissakin asioissa vetää pohjolan geenit puoleensa, mutta toisaalta etelän tempperamentti on opettanut elämää. Vaikka lapsuudessa ja nuoruudessa tuli koettua vaikka mitä, oli se kuitenkin melko rauhallista ja seesteistä elämää.
Nämä ulkomaanvuodet ovat opettaneet elämästä kantapään kautta joitakin asioita ja varsinkin omasta itsestä on löytynyt uusia vahvuuksia ... ja niitä heikkouksia.
Työkavereiden kanssa ollaan puhutta naisena olemisesta ja minkä ikäisenä on naisen elämä parhaillaan. Ehkä se on nyt tällä hetkellä - kypsänä keski-ikäisenä (en kyllä tajua vieläkään olevani keski-ikäinen).
Nuoruuden epävarmuus on poissa, lapset ovat isoja ja voi keskittyä omaan itseensä uudella tavalla. Ja jos on melko sinut itsensä kanssa; ne muutamat harmaat hiukset ja rypyt ja mahamakkarat eivät haittaa niin kauheasti ... ei ainakaan joka päivä.
Kuitenkin, vaikka on sinut itsensä kanssa tulee joskus mietittyä olenko nyt se "minä" ... vai vielä jossain välimailla ....
Juu se on NIIN arsyttavaa nuo huomautukset etta "sinahan olet Suomesta ja ei sinulla ole varmaan koskaan kylma ja tykkaat lumesta" !!! No lunta meilla ei ole mutta kylmaa kylla. Ja aina pitaa selittaa niille etta Suomessa on sentaan kunnon lammitys eika kotona tarvii palella vedossa ja kylmassa kosteassa. Ja etta me "vikayksilot" emme tykkaa siita talvesta ja sen vuoksi olemme tanne etelaan paenneet.
VastaaPoistaToimistossakin jos joku liian kylmasta ilmastoinnista valittaa, niin se on aina "kylmaan tottuneet" venalaiset ja mina.
Minulla on jo reippaasti yli puolielamaa taalla etelassa.
Naisen parhaasta iasta en osaa sanoa. Minulla jai tuo lapsijuttu valista pois. Mutta kylla se elama nyt suht seesteiselta tuntuu.