Ne geenit ne geenit!

Eihän niille voi mitään! Geenit on mitkä on!

Ja tuovat aina välillä ilmoille asoita jotka on luullut unohtaneensa. Vuosikymmeniin en uskonut hullaantuvani näin tästä asiasta, mutta tunne vei mukanaan. Ei siinä paljon järjen ääntä kuunnella.

Suomalaisen kansan "himo" ... (saunan ja oluen lisäksi) .. JÄÄKIEKKO!!

Hullua kansaa joku voisi kommentoida. "Mitä järkeä on katsoa jääkiekko, kun sitä kiekkoakaan ei ennätä nähdä?" Mutta siinähän se into juuri on! Peli on nopeaa, vauhdikasta (yleensä), välillä otetaan pikkasen kaverin rinnuksista kiinni tai taklataan mukamas ohimennen ... Sehän sen juju on. Ei niin kuin jalisottelussa ... sitä katsoessa ennättää jääkaapille monta kertaa ennenkuin pallo saadaan kentän toiselle puolelle! Ja jalkapallofanit katsomossa ... huh huh!! Niillä taitaa olla vain mielessä se, miten vetää vastapuolen kannustajia turpiin tai millä keinoin katsomon tuolit saisi irti ja poltettua. Toista vaan ovat jääkiekkofanit ja varsinkin suomalaiset MM-kisoissa! Ja vielä kun pelataan Suomen pelit kotiareenalla... Mieletön massa sinivalkoista kansaa, huutaa kurkku suorana ja tekee samalla aaltoja ...ainakin siinä vaiheessa, jos ja kun peli Suomen osalta luistaa. Jos taas jostain syystä Suomipojat ovat unohtaneet miten pelataan parasta mahdollista peliä, suomikannustajat hiljenevät ja nöyrinä laskevat katseensa alas toivoen samalla voivansa vajota maan alle.

Mutta miten tälläinen keski-ikäinen "puolisuomalainen" naishenkilö on innostunut taas jääkiekosta?!?

Voisin kiittää suomalaisten hyvää menestystä arvokisoissa viime vuosina ja paikallisen pääkaupungin mahtavaa jääkiekkojoukkuetta ja tietenkin internettiä.

Ensinnäkin nykyisen kotimaani paras jääkiekkojoukkue (ja tällähetkellä on ainut sellainen) on saanut tämän kansan palaamaan mahtavan pelin pariin. Joukkue on pärjännyt niin hyvin, että on noussut naapurimaan liigan kärkeen. Ja saanut yleisön täyttämään jäähallit hattuhyllyä myöten. Liput on myyty loppuun jo heti syksyllä ja ne jotka ovat jääneet ilman joutuvat tyytymään telkkarin näyttämiin peleihin ja vain kuvittelemaan olevansa osa sitä hurmioituvaa massaa jäähallissa.

Niin ja kiitos internetin! Ilman sitä en olisi osa "sinivalkoista" kansaa joka huutaa ja kiroilee ja rukoilee ja nauraa ja itkee kannustaessaan oman maansa sankareita. Ilman nettiä en pystyisi katsomaan Suomen pelejä livelähetyksinä vaan joutuisin tyytymään sukulaisten tai ystävien kertomiin tuloksiin. Eihän kaikki taivaskanavat voi näyttää entisen kotimaani pelejä ja vielä suorina lähetyksinä. Se olisi ehkä jo liikaa vaadittua ... vai olisiko?

Onko geeneillä nyt sitten asiaa siihen, että muutun pelin ajaksi aivan toiseksi henkilöksi?

Yleensä melko rauhallisesta (etelässä asutut vuodet ovat kyllä tehneet tehtävänsä ja saanut tähän naiseen pikkasen enemmän tempperamenttiä) naishenkilöstä kehittyy pelin aikana hiuksia repivä, mitä oudompia sanoja suusta sylkevä hahmo joka saman aikaisesti saattaa hyppiä tasajalkaa tai pomppia tuolilta raivokkaasti kohti kattoa. Ehkä ne äidinmaidossa saadut geenit ovat sittenkin syynä tähän jääkiekkohurmioon.

Mutta kestääkö tämä hurmio vielä senkin jälkeen, jos jostain syystä se Maailman Paras jääkiekkojoukkue ei olekaan enää se maailman paras? Jaksanko olla vielä sittenkin innostunut seuraavista peleistä ja toivoa paremmista peleistä tulevaisuudessa?

No kyllä varmaan! Välillä into saattaa hiipua, mutta se tuli kytee jossain sielun sisällä ja leimahtaa heti tuleen kun näen Leijonien vyöryvän kaukaloon ja sinivalkoisen kansan kannustavan omiaan!