Lomalla

     (kuva internet)


Olen lomalla!
Sainkin tämän pääsiäistä edeleltävän viikon lomaa vaikka oli alunperin tarkoitus olla vain muutama päivä ennen ja jälkeen pääsiäistä kotona. Oikeastaan ihan kiva näin, kun koululaisillakin on lomaa koulusta tämä viikko. Ensi viikolla palataan taas normaaliin rytmiin molemmat, nuorimmainen ja minä.

En päässyt mihinkään matkalle. Lomalla tulee pyörittyä ihan vain tässä lähikulmilla.
Enimmäkseen siitä syystä ettei ole rahaa enkä ehkä voisikaan mennä mihinkään, koska miehellä pitäisi alkaa se kemoterapia.
Mutta sen alkamistakin joudutaan vain odottamaan ... jotkut veriarvot eivät ole tarpeeksi korkeat ja joka toinen päivä mies menee kokeisiin ja odottaa alkaako kemot vai ei.... Taas tätä odottamista....

Mutta toisaalta ei mua haittaa vaikka en pääse nyt matkustamaan. Kai siihenkin löytyy jonain päivänä se oikea hetki.
Tein jo itselleni "teenämälomalla-listan" ... pitäisi kuokkia kukkapenkit ja siivota kasvimaata, ikkunat ovat niin likaiset ettein niiden läpi kohta nää, vaatekaapit odottavat keväistä läpikäyntiä, silitettävää kasaantuu vaan lisää päivä päivältä ... Mutta otetaan iisisti, listan voi huoletta unohtaa jääkaapin oveen jos siltä tuntuu.

Aamulla on aivan ihanaa herätä ihan rauhassa ilman herätyskelloa. Antaa silmien painua vielä hetkeksi kiinni ja nauttia sängyn lämmöstä ... hiljalleen keitellä aamupuuroa ja tehdä aamuhommia siinä samalla. Käydä aamukahvilla kylällä ja lukea rauhassa päivän lehdet.
Huonojen ilmojen takia kukkapenkit ja kasvimaa saavat olla omassa rauhassa ja eikä ikkunoiden harmautta paljon erota sään harmaudesta.
Ohimennen olen siivoillut vaatekaappeja ... ihan vain siitä syystä, että sinne mahtuisi uusia keväisiä vaatteita tilalle ... sitten kun palkka tulee taas tilille ja saadaan pääsiäinen alta pois, ehkä ilmatkin alkavat olla silloin jo vähän keväisemmät.
Iltaisin on tullut katsottua vähän myöhempään telkkaria tai roikuttua netissä ilman huono omaatuntoa siitä, että pitäis mennä aikaisin nukkumaan. Ja mikä sen mukavampaa torkahtaa kesken kaiken sohvalle ja herättyä jatkaa telkkarin katselua niin kauan kuin huvittaa.

Pitää ottaa ilo irti näistä lomapäivistä ... vaikka vain olemalla tekemättä mitään sen kummempaa ...

Virvon varvon tuoreeks terveeks ... No en taijakaa!

     (kuva Inge Löök)

Palmusunnuntai eikä meillä ole pääsiäisestä muuta merkkiä kuin miehen kirkosta tuomia siunattuja oliivipuun oksia ja vintistä kaivettu pääsiäiskoristelaatikko, joka edelleen lojuu keittiön lattialla.

Siellä laatikossa taitaa olla kyllä jäljellä vain muutama koristemuna, suomalaiset pääsiäistiput ovat taitaneet karata vuosien saatossa muille maille (= joskus aikaisemmin joutuivat barbien lemmikeiksi, jäljelle jääneet ovat vaan lentäneet omin siivin turvallisimmille maille) ja kaikki vaivalla tyhjäksi puhalletut kananmunat riikkoontuivat viime pääsiäisenä.

Siihen hommaan en kyllä ryhdy enää kovin mielelläni! Joka ikinen vuosi piti ensin päiväkotiin ja sitten kouluun viedä tyhjäksi puhallettuja kananmunia joista lapset askartelivat kauniita pääsiäiskoristeita. Ja ne oli aina toden totta kauniita. Välillä innostuin kotiinkin tyhjentämään niitä ja sen jälkeen posket olivatkin kipeinä muutaman päivän!

Ehkä nyt huomenna saan ripusteltua noihin oliivipuun oksiin muutaman pääsiäismunan ja jos ei kaatamalla sada käyn tyhjällä naapuritontilla hakemassa muutaman narsissin maljakkoon kevään merkiksi. Jos ne nyt edes vielä kukkivat ... tämän vuoden kevään merkkejä on täällä meilläkin tosi vaikea etsiä, helpompi olisi löytää lunta talon takaa kuin kukkivia hyasintteja tai villiparsaa jonka pitäisi jo innolla tunkeutua mullan alta!

Aikaisin aamulla

Tältä näytti tänä aamuna ennen seitsemään, kun olin matkalla töihin.
Aurinko oli nousemassa ja päivästä näytti tulevan todella kaunis kevätpäivä. Mustarastaat lauloivat puiden oksien lomassa ja jotenkin oli paljon helpompaa kävellä töihin vaikka mieli olisi tehnyt takaisin kotiin vällyjen alle.

Kevään ensimmäinen päivä!
Nyt on sitten talvi virallisesti ohi vaikka ei ilmojen puolesta kyllä siltä vaikuta.
Yleensä tähän aikaan vuodesta ja keväästä olemme jo innolla siivoilleet puutarhaa ... rapsutelleet, rupsutelleet, kaivanut kasveja ylös ja vaihtanut niiden paikkoja ... kasvimaat on siivoutta ja valmiina vastaanottamaan siemeniä ja taimia...
Nyt pitää vaan odottaa sateiden loppumista ja edes muutaman päivän kuivaa kautta.

Mutta kyllä se kevät tulee, mustarastaan laulusta sen tietää!

Live - think later

Näin tämän kuvan RTL:n fb sivuilla.
Ja tuttava kommentoi sitä tuolla otsikolla.
Tässä kuvassa on sitä jotain -

"Anna mennä, älä mieti liian kauan ettei tilaisuus mene ohi!"

Itse olen kyllä vähän sellainen "toimin ensin ja mietin sitten mitä tuli tehtyä". Ainakin viime vuosina.
Toimin sydämellä, en järjellä. Joskus siitä on seurannut aivan ihania kokemuksia, tuttavuuksia, hetkiä ja niitä tapahtumia muistelen vieläkin hymysuin.
Mutta joskus on tullut kyllä mietittyä myöhemmin miksi tein niin kuin tein ....

Mutta joka tapahtumalla, asialla, kohtaamisella on varmasti joku tarkoitus. Ehkä sitä vain ei tajua juuri sillä hetkellä tai ei sitten päivien tai edes kuukausien jälkeen. Ja sitten yhtäkkiä jossain aivopuoliskon paremmalla puolella välähtää, että näinhän tässä pitikin käydä!
Juuri tämän takia juuri se ihminen tuli elämääni ... Tai juuri tämän takia piti kokea kaikki se elämässä ... Pitää vain hyväksyä ja antaa elämän viedä, ilma pelkoja, avoimena ottamaan vastaan...

Sen takia yritän nytkin ottaa avoimena vastaan kaiken mitä tulee näinä päivinä tapahtumaan.
Kai tällä mielettömällä enemmänkin syksyä muistuttavalla ilmalla on jokin tarkoitus (sitä on kyllä vähän vaikeampaa uskoa), ehkä koko kesänä ei tule satamaan ollenkaan ja nyt pitää täyttää joka ikinen reikä maan päällä ja sen alla.
Ja kai sillä, että mies aloittaa huomenna kemoterapian on jokin syy ... Se syy on varmaan se, että kemot tulevat auttamaan, näin ainakin toivotaan.

Eli annetaan mennä vaan, ei odoteta parempaa tilaisuutta, ehkä sitä ei enää koskaan tule!


p.s.
Tuota kuvaa katsellessa tuli lapsuus mieleen ja erilaiset hulluttelut.
En ole kyllä ihan varma olemmeko ihan oikeasti tehneet niin, mutta jonkinlainen mielikuva itselläni on siitä, että olisimme siskon ja tuttavaperheen poikien kanssa laskeneet patjalla heidän kodin sisäportaita alas!
Pitää varmaan kysellä asiaa siskolta;)
Toinen mielikuva itselläni on, että olisin kiivennyt mummon parvekkeelta alas pihalle ... tai paremminkin hypännyt sieltä alas! Tämä mielikuva on kyllä vähän pelottavampi ... en kai olisi pienenä ipanana alle kouluikäisenä uskaltautunut siihen. Mummo asui meinaan kerrostalon ekassa kerroksessa, parvekkeen alapuolella oli autotallit jotka toimivat meille välillä hevostalleina tai sitten Katri-Helenan "Uulapaloma Blanka" laulun esityspaikkana...
Entäs se kerta, kun jonkun oli pakko lipaista kiellä valopylvästä ... pylväs oli tietty erittäin kylmä ja jäässä ja kieli .... Voitte vain kuvitella mitä siitä seurasi.....

Perjantai-illan Simply Acoustic

Viikonloppu aloitettiin eilen illalla miehen kanssa yhden paikallisen kuppilan 10-vuotissynttäreillä.
Lähtö sinne viivästyi pikkasen liikaa, kun mies halusi nähdä K1 matsin ...täytyy tunnustaa, että mustakin on tullut vuosien mittaan tän taistelulajin kannattaja.

Baarissa oli meno jo korkealla ja melkein myöhästyttiin pikkupalatarjoilusta ja seisomapaikka löytyi vain vetoisen tuulettimen kohdalta. Mutta ei se niin kauheesti menoa haitannut ... livebändi soitti nimensä mukaan "simply acoustic", trio oli tosi mahtava ja laulajalikka veti todella hyvin Adelet ja Janis Joplinit. Välillä kolmas heppuli soitti truballa kaihoisasti ja niin seksikkäästi bossa novaa.
Muutaman punkkulasillisen ja soiton mukana heilumisen jälkeen kipiteltiin takas kotiin.

Tänään on ollut aivan todella kaunis, mutta tuulinen ja kylmä talvipäivä. Talvipäivä tosiaankin kun on ollut niin kylmää! Krookukset yrittää vienosti kukkia, mutta ei nekään innostu tuossa kylmässä tuulessa kovinkaan paljon kukkiin.
Nautiskelin kuitenkin terassilla tuulen suojaisessa paikassa auringosta juoden kahvia ja lueskellen suomalaisia naistenlehtiä. Niitä vaan saa vähän liian harvoin tänne asti ;)

I'm somewhere in between...

     (kuva Passioned Rage)



Kävin viemässä nuorimmaiselle treenikassia urheilutalolle. Ei ollut viitsinyt raahat sitä kouluun ja nyt tietenkin äiti soittettiin kassin raahaajaksi. 
Ei olisi tehnyt mieli mennä ulos ... Mieletön koillistuuli puhaltaa niin kylmästi ja tuulen mukana jostain vuorilta lentelin lumihiutaleita. Mutta piti ajatella taas positiivisesti - tulee tehtyä hyvä happihyppeli ennen nukahtamista.

Tänään kuulin taas sen saman vanhan kommentin suomalaisuudestani. "Sä varmaan tykkäät kun on kylmä ja lunta luvassa." Voi että toi ottaa jo päähän!!! Ja vaikka kuinka monennen kerran vastaan, että jos tykkäisin niin olisin jäänyt Suomeen, asia ei mene perille. Joka ainut talvi, joka ainut kerta kun lunta sataa sama juttu ... " No eihän sulla voi olla kylmä kun olet Suomesta" Että joo ....

Kai olen Suomesta ja vielä tunnen olevani suomalainen ja kannustan aina Suomea urheilussa, mutta hiljalleen alkaa paikallisuuskin ottaa otetta itsestäni. Kuukauden kuluttua olen taas vuoden vanhempi ja piti ihan laskea olenko asunut jo puolet elämästäni Suomen ulkopuolella ... vielä pari vuotta ja voin juhlia "puolielämäämaailmalla".
Välillä ei itse enää edes tiedä mitä on ... joissakin asioissa vetää pohjolan geenit puoleensa, mutta toisaalta etelän tempperamentti on opettanut elämää. Vaikka lapsuudessa ja nuoruudessa tuli koettua vaikka mitä, oli se kuitenkin melko rauhallista ja seesteistä elämää.
Nämä ulkomaanvuodet ovat opettaneet elämästä kantapään kautta joitakin asioita ja varsinkin omasta itsestä on löytynyt uusia vahvuuksia ... ja niitä heikkouksia.

Työkavereiden kanssa ollaan puhutta naisena olemisesta ja minkä ikäisenä on naisen elämä parhaillaan. Ehkä se on nyt tällä hetkellä - kypsänä keski-ikäisenä (en kyllä tajua vieläkään olevani keski-ikäinen).
Nuoruuden epävarmuus on poissa, lapset ovat isoja ja voi keskittyä omaan itseensä uudella tavalla. Ja jos on melko sinut itsensä kanssa; ne muutamat harmaat hiukset ja rypyt ja mahamakkarat eivät haittaa niin kauheasti ... ei ainakaan joka  päivä.

Kuitenkin, vaikka on sinut itsensä kanssa tulee joskus mietittyä olenko nyt se "minä" ... vai vielä jossain välimailla ....

Harmi etten älynnyt tänään siivota vessaa! ;)
Olisin meinaan erittäin mielelläni käyttänyt miehen hammasharjaa ... sen verran oli p...pää!

Mä olen kärsivällinen ja ymmärrän häntä, todellakin yritän ymmärtää. Mutta kun on itse tehnyt tosi rankan päivän töissä enkä edes ennättänyt syödä mitään ja vielä piti mennä sääntöjen mukaiseen terveystarkastukseen  ja viedä sinne vielä näytteet, niin kyllä mä toivoisin, että muakin ymmärretään edes joskus. Ei kai se ole liikaa pyydetty?!

Musta on tullut kuulemma aivan toivoton, kylmä ihminen.
Mutta en nyt jaksanut olla tänään kovin seurallinen autonkorjaajaa kohtaan enkä jaksanut mennä heidän kanssa johonkin epämiellyttävään kahvilaan. Eikä mun mielestä kangaskaupan myyjälikan tartte tietää minkälaiset väliaikaiset verhot meillä roikkuu makkarissa (Mies kertoi ystävällisesti likalle, et meillä roikkuu pöytäliinat makkarin ikkunoissa kun ei ole vielä kunnon verhokankaita löydetty!!!).
Enkä saisi valittaa, koska olen terve ja mulla on työpaikka. No voihan vinetto!!!
Kun joku haluaa olla marttyyri ja tehdä marttyyrikuolemaan niin olkoot sitten. Mutta olkoot sitä ihan omissa oloissaan!! Mua ei siihen suohon vedetä mukaan. Kuka sitä tietää kuinka monta vuotta vielä hän saa olla täällä ... Eikö siitä elämästä voisi nauttia ilman jatkuvaa valittamista pienen pienistä asioista.

Niin ja tunnustan ... olen muuttunut enkä ole enää se hiljaa myöntävästi nyökkäilevä vaalea suomalaisnainen. Jos joku asia vaivaa tai en ole tyytyväinen johonkin, kerron asiasta ... piti siitä joku tai ei.
Jos jonkun ihmisen seura ei tunnu omalta ja hyvältä, ei minun tarvitse olla kyseisen ihmisen seurassa...
Ja jos olen väsynyt rankan työpäivän jälkeen haluan edes hetken omaa rauhaa ... Ja oma asiani miten sen hetken kulutan -  makaanko mahallani keskellä sänkyä vai luen lehtiä netistä, se on ihan vain minusta kiinni!

Ai niin se päivän positiivinen asia ....höh....
Esikoinen sanoi ettei mene aikaan kovin pian naimisiin, kun miehet on noin tyhmiä (kuunteli meidän kinastelua).
Niin ja katoliset saivat nyt sitten uuden paavin!