Olen lomalla!
Ensimmäinen loma-aamu ja nousin ylös jo ennen seitsemää. Hullu kun olen.
Oli tarkoitus mennä miehen kyydissä alas rantaan, mutta muutin mieltäni. Jäinkin kotiin heräilemään aivan rauhassa ja naputtelemaan koneelle. Näitä rauhallisia aamuhetkiä kun on niin harvoin.
Tunti sitten olikin talossa hässäkkää, kun kaikki noustiin samaan aikaan...
Mies lähti kyyditsemään isäänsä lääkäriin rantakaupunkiin, nuorimmainen meni samalla kyydillä koululla käymään ja esikoinen päätti lähteä metsälenkille.
Loma tosiaankin alkoi... vihdoinkin!! Viimeinen työviikko meni kuin suossa kahlatessa. Ei ollut kyllä kiireitä, mutta kai ne vikat päivät on aina niin vaikeita.
Hellettäkin on pukannut pari viimeistä viikkoa. Vihdoinkin ne helteetkin!! Töissä tuntui kyllä hieman tuskalliselta, mutta muuten en valita. Kesällä pitää olla kuumaa, talvella saadaan taas ihan riittävästi palella ja kiroilla vesisateita.
Jos olisin ollut lomalla nämä hellepäivät, olisin varmasti mennyt rannalle aikaisin aamusta ja nautiskellut. Nyt pitää vaan toivoa, että helteet jatkuvat seuraavat neljä viikkoa.
Ensi viikolla rakas ystävä tulee ensimmäistä kertaa perheineen meille. Ihanaa saada heidät tänne vihdoinkin.
Tiedossa kiertelyä ympäri lähimaastoissa, loikoilua rannalla, jäätelöhetkiä lasten kanssa, rauhallisia illanistujaisia mukavassa seurassa, maailmanparantamista rakkaan ystävän kanssa ... Juuri sitä mitä olen kauan kaivannut.
Koululaisillakin alkoi loma. Tai joillakin alkoi, toisilla taas ei.
Niin monen monet kerrat olen miettinyt miksi en pakottanut perhettä Suomeen ihan vaan koulujen takia. En ole kyllä varman onko ne Suomen koulut ja koulusysteemi nyt maailman paras, mutta opetussysteemit kyllä taitavat olla paremmat kuin täällä.
Täällä koululaiset opetaan edelleenkin vain pänttäämään ulkoa kirja kannesta kanteen. Ei minkäänlaista oma-aloitteisuutta, sitä että joutuu itse etsimään tietonsa ja innostua opiskelusta ja tiedon hankinnasta.
Ei kun pänttää pänttää ... "hauki on kala, hauki on kala..." Eikä se hauki olekaan sitten kuukauden päästä enää kala vaan ihan jotain muuta.
Ja varsinkin keskiasteen kouluissa, lukioissa ja ammatillisen alan kouluissa opiskelu on juuri tuota. Kunhan saadaan ne kokeet läpi niin hyvä on.
Ja yksi huono puoli on se, että jos koululainen saa ykkösen "kepin" sen voi aina yrittää korjata, parantaa positiiviseksi arvosanaksi. Se antaa mahdollisuuden lykätä opiskelua. Eihän meille annettu keskellä lukuvuotta mahdollisuutta parantaa niitä nelosia tai vitosia, ne jäi sinne ja sillä selvä. Oli pakko yrittää seuraavalla kerralla enemmän.
Mutta .... nyt meillä sitten tentataan nämä seuraavat kaksi viikkoa italiaa ja historiaa!! Nuorimmaisella ne aineet meni päin seiniä tänä talvena ja nyt on pakko saada ne läpi ettei joudu uusimaan toista luokkaa. Hieman kenkutti koko asia, koska olen käynyt joka ikisessä "vanhempainvartissa" eikä luokanvalvoja ole koskaan sanonut asian olevan näin kriittinen. Aina on ollut erittäin ymmärtäväinen meidän tilanteeseen kotona, kertonut nuorimmaisen olevan erittäin kohtelias, mukava nuori nainen.
Mutta ne muiden aineiden opettajat eivät sitten olekaan olleet niin ymmärtäväisiä. Niille on ihan sama onko nuoren isä ollut sairaalassa ja mitä nuoren päässä on liikkunut viimeisenä puolena vuotena. Ne italian kielen kieliopit ja maailmansotien tapahtumat on pakko osata ja sillä selvä!
Olen rauhoittunut tilanteen suhteen .. itseaissa olin melko rauhallinen jo heti. Asialla ei voi muuta kuin, että tyttö yrittää päntätä ne asiat päähän niin hyvin kuin voi. Jos osaa, kai pääsee läpi ellei proffailla ole kinkkinen päivän juuri sinä tenttipäivänä (sitäkin kun täällä sattuu).
Jos jostain syystä käy niin ettei saa läpi ja joutuu käymään toisen luokan uudelleen ... eihän se maailma siihen kaadu. Yksi vuosi takais saattaa tehdä ihmeitä, ehkä niin pitääkin käydä.
Niinhän se on elämässä muutenkin...
yksi askel eteenpäin ja välillä kaksi taakse....
