Lauantaina heitettiin murheet nurkkaan ja mentiin irrottelemaan, minä ja meidän nuoriso!
Ollaan kaikki Tony Cetinskin faneja ja konsertti on ollut tiedossa jo jonkin aikaa.
Rahatilanne ja meno muutenkin on ollut vaan sen verran huonoa, etten edes ole ajatellut konserttiin menoa.
Mutta lauantaina kaupungilla ollessa päätinkin yllättää ja mennä ostaan liput illaksi. Kerrankos sitä ottaa elämästä ilon irti!
Konsertti oli tuolla alhaalla rantakaupungin ulkoilmateatterilla, aivan rannassa kulisseina mahtavat kiviseinät ja kirkas tähtitaivas.
Tony veti tapansa mukaan mahtavan konsertin, me hypittiin ja tanssittiin ja laulettiin mukana hullunlailla.
Tony veti tapansa mukaan mahtavan konsertin, me hypittiin ja tanssittiin ja laulettiin mukana hullunlailla.
Onneksi tyttäret ovat jo nähneet äitinsä konserteissa ja varsinkin Tonyn konsertissa, tiesivät ettei mamma siellä meinaa istua nököttää. Eturiviin maksoi mitä maksoi ja vielä laskettiin kummalle puolelle herra tulee enemmän;)
Meinas siinä mennä mammallakin jalat alta, kun Tony tuli moikkaan. Taisi vielä tunnistaa nuorimmaisen parilta aikaisemmalta kerralta. Tyttäret ovat meinaan laulaneet muutaman kerran karaokekilpailuissa joissa Tony on ollut mukana tuomaristossa.
Parituntinen meni aivan liian nopeasti ja taas jäi sellainen tunne, että kaikki hyvä loppuu aina aivan aivan liian pian, olisin voinut viettää koko yön tähtitaivasta tuijotellassa Tonyn vierellä ;)
Parituntinen meni aivan liian nopeasti ja taas jäi sellainen tunne, että kaikki hyvä loppuu aina aivan aivan liian pian, olisin voinut viettää koko yön tähtitaivasta tuijotellassa Tonyn vierellä ;)
Koska meno oli korkealla oli pakko jatkaa heti viereiseen menopaikkaan.
Ja kun Tony ei ennättänyt mukaan meidän poppoon kanssa, taisin olla sieltä vanhemmasta päästä. Ei siitä kyllä kukaan mitään sanonut ja yritin mitä parhaiten mukautua nuorison menoon. Korkkarit oli vaan unohtuneet kotiin, tunsin itseni kääpiöksi pitkäjalkaisten hoikkien nuorten naisten välissä. Mutta tennareissakin oli hyvä mennä.
Ja kun Tony ei ennättänyt mukaan meidän poppoon kanssa, taisin olla sieltä vanhemmasta päästä. Ei siitä kyllä kukaan mitään sanonut ja yritin mitä parhaiten mukautua nuorison menoon. Korkkarit oli vaan unohtuneet kotiin, tunsin itseni kääpiöksi pitkäjalkaisten hoikkien nuorten naisten välissä. Mutta tennareissakin oli hyvä mennä.
Muutaman lasillisen, useamman menobiisin ja kahden baarin välillä koikkeloinnin jälkeen oli aika siirtyä taksilla omaan kotiin.
Kello kolmelta aamuyöstä vanha nainen palasi "hunningolta" ....
Hyvä, Anni! Niin sitä pitää.
VastaaPoistaHihi, ihanaa että oot pistänyt tyttärien kanssa 'haisemaan' - pitäähän sitä välillä päästä oikein kunnolla tuulettumaan! :D
VastaaPoista