Carpe diem

Carpe diem!
Aika kliseistä, mutta näin on.
Tartu hetkeen koska sitä hetkeä ja mahdollisuutta ei ehkä koskaan enää tule.
Oli se sitten mitä tahansa.
Se on ollut viime aikoinan mottoni. Elämästä pitää nauttia niin hyvin kuin vain voi.
Tuhlaamme aikaa turhiin asioihin, murehdimme asioita joille emme voi mitään.
Vietämme aikaa ihmisten kanssa joista emme itseasissa välitä yhtään.

Itselläni on jonkinlainen muutosvaihe jo ollut pidemmän aikaa päällä. Tai ainakin halua siihen.
Ei siltä ehkä näytä päälle päin, mutta jotkut asiat ovat alkaneet jo hiljalleen muuttua.
Muutokset eivät taaskaan ehkä miellytä kaikkia läheisiä enkä odotakaan niiden miellyttävän.
Muutokset eivät aina ole miellyttäviä, mutta olen varma että hyvää kohden ollaan menossa.
Ehkä edessä on todella mutkikas ja pitkä matka, mutta jos matkan varrella tulee olemaan edes vähän ilon hetkiä ja jos olen varma, että matkan lopussa odottaa oman mielenrauha ja se mitä itse haluan matkalle kannattaa lähteä...