Silleen ja tälleen

Aikaa on taas vierähtänyt viime postauksesta. Mietin juuri mitä on tapahtunut viime aikoina ...
Tavallaa ei mitään muuta kuin kodin ja töiden välillä juoksua. Mutta toisaalta taas vaikka mitä.

Mies joutui viime postauksen jälkeisellä viikolla sairaalaan. Kuume nousi korkealle ja miehen kunto huononi todella pahasti ja vatsatähystyksen jälkeen passittivat osastolle. Verenhukkaa ja siihen lääkkeeksi veritankkausta. Viiden päivän sairaalakeikka nosti miehen kuntoa sen verran, että pääsi kotiin.

Miehellä olikin kiire kotiin, koska viikonloppuna hänen kaverit olivat järjestäneet hyväntekeväisyysmusaillan miehen kunniaksi. Musakaverit musisoivat, dj soitti omaa musaa ... kuppila oli täynnä kavereita, ystäviä, tuttuja, naapureita.... aivan ihastuttava ja hauska ilta. Vieläkin nousee hymy huulilla sitä iltaa ajatellessa.

Pari viikkoa miehen kunto on ollut ihmeen hyvä, tänään kuitenkin kuume on taas noussut. Kuumeilu taitaa olla vieläkin kemojen jälkioireita. Nyt odotellaan mitä lääkärit päättävät jatkohoidoiksi, tuolla kunnolla omasta mielestä mies ei kyllä voi jatkaa kemoja...

Tämä koko sairastelujuttu alkaa vahvemmin heijastua meidän kaikkien elämään. Pinna on kireällä vähän kaikilla ja helposti syntyy pientä kinaa. Esikoinen ottikin breikin ja oli viikon oman ystävänsä tukena. Paras tyttöystävä menetti viikko sitten äitinsä ja asuu nyt aivan yksin tuoreessa vuokra-asunnossa. Viikko ystävän luona oli ehkä hyvä veto kaikin puolin... ystävällä oli olkapää johon nojata vaikeana aikana ja esikoinen pääsi hieman pois meidän kuvioista.

Muutama viikko vain jouluun!

Haluan tästä joulusta rennon, mukavan, tunnelmallisen ... sellaisen perhejoulun jolloin saamme kaikki olla yhdessä. Ehkä tästä joulusta tulee viimeinen yhteinen joulu.... tai ehkä meillä on onnea ja saamme viettää vielä monta yhteistä joulua....