Kellertävää harmaan keskellä

Sumua, sadetta, mielen harmautta.... siitä on tämä viikko tehty.
Onneksi luonto luo harmauden keskelle pieniä väripilkkuja meitä piristämään.

Tämä viikko on mennyt taas kodin ja töiden ja sairaalan välillä juostessa. Välillä on tarvinnut sateenvarjoa juoksuja suojaamaan. Välillä taas on saanut juosta t-paidassa ja ilman sukkia auringon helliessä.
Lokakuun on lopuillaan ja ilma on taas ailahteleva kuin naisen mieli.

Mies meni tiistaina sairaalaan kemoihin ja torstaina keskeyttivät hoidot. Miehen oksensi verta ja tekivät kiireellisesti mahalaukun tähystyksen jossa näkyi muutama polyyppi joka oli puhjennut. Nyt vaan pitää saada vatsa rauhoittumaan ja kolmen viikon kuluttua uusi tähystys.
Mies pääsee luultavasti maanantaina kotiin ja edessä vain lepäilyä ja voimien keräilyä.

Onneksi ensi viikkolla on lyhyt työviikko, perjantaina täällä on Pyhäinmiesten päivä. Odotan innolla pidennettyä viikonloppua ... ei minkäälaisia suunnitelmia, pelkkää kotona oleskelua ja hautausmaalla käynti.
Jos ilma suosii, voisi tehdä kevyen kävelylenkin meren rannalla.
Mutta muuten olla vaan....
antaa syksyn viedä mukanaan...