Feeling do happy

Hymyilen.
Ihan ilman syytä.
Juuri nytkin hymyilen ja kirjoitan tätä.
Ja ihmettelen minkä takia oikeastaan hymyilen.

Elämä vaan tuntuu tällä hetkellä niin hyvältä.
On tuntunut jo muutaman päivänä tältä.
Ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, ei ole tapahtunut mitään maailmaa muuttavia asioita.
Tuntuu vaan hyvältä.

Johtuukohan se lomasta
ja kiireettömyydestä (vaikka olenkin joutunut heräämään joskus aikaisin herättääkseni muita),
ja onko kesällä ja lämpöisellä ilmalla osuutta asiaan?
Tai ne kaikki ihmiset joita on ympärilläni ...
ne kaikki ihanat ystävät joita olen tavannut pitkästä aikaa
tai ne ihanat ystävät ja kaverit jossain kaukana, ne jotka aina välillä muistavat viestitellä ja olla olemassa...
tai ne yllättävät uudet tuttavuudet joiden kanssa vain pieni keskusteluhetki on johdattanut uuteen ulottovuuteen...
Onko näillä kaikilla asoilla osuutta tähän hyvän olon tunteeseen?

Olen istunut pihalla ja katsellut horisonttiin.
Tuijotellut laventelipensaita ja niissä lentäviä perhosia.
Ihastellut auringonlaskua
ja sen nousua
Vain istunut ja ollut.

En annan kenenkään huonon tuulen tai kiukkuisuuden pilata tätä oloa.
Haluan tuntea tämän ihanan onnen huuman vielä kauan kauan!
Haluan olla onnellinen!
Ja tiedän olevani onnellinen vaikka mitä tulisi tapahtumaan!