Hellepäivän hedelmä

Hellepäivän ihana virkistäjä on suuri ja mehukas vesimelooni.

Jos vain joku jaksaa kantaa, raahaamme vihanneskaupasta ison jopa 8-9 kiloisen vesimelonin. Laitan se puoliksi ja yritän tehdä tilaa jääkaappiin, että se saataisiin viileäksi.
Paras paikka syödä vesimelonia on ulkona, ei tarvitse välittää jos mehukkaasta, makeasta ja isosta meloninpalasta valuu mehua pöydälle tai maahan, sen kun ruiskuttaa letkulla ja taas on paikat puhtaat.

Kirje

Because sending a letter is the next best thing to showing up personally at someone’s door. 
Ink from your pen touches the stationary, your fingers touch the paper, your saliva seals the envelope, your scent graces the paper. 
Something tangible from your world travels through machines and hands, and deposits itself in another’s mailbox; their world. 
Your letter is then carried inside as an invited guest. 
The paper that was sitting on your desk, now sits on another’s. 
The recipient handles the paper that you handled. 
Letters create a connection that modern and impersonal forms of communication will never replace.


Milloin viimeksi kirjoitit kirjeen, liimasit siihen postimerkin ja lähetit sen postitse?

Hellehellehelle

Hillittömät helteet ovat saapuneet! 
Eihän niitä vielä tänä kesä ole ollutkaan. 
Lämpötilat eivät ole kyllä vielä viimekesän luokkaa jolloin loppukesästä jopa meillä oli +39 astetta.
Nyt pysytellään lähempänä +32-35, sekin kyllä lämmittää ihan mukavasti.

Paras paikka tälläisillä helteillä on ranta.
Ja sinne on parasta mennä aikaisin aamulla tai vasta illansuussa vaikka yöuinnille.
Rannassa merituuli vilvoittaa aina mukavasti ja kun valitsee mukavan rantapaikan, on kahvilapaikkoja riittävästi tarjolla. Välillä voi nautiskella kahvilan varjon alla ja juosta sieltä mukavasti suoraan veteen, hiukan makailla pyyhkeen päällä ja taas vetäytyä varjoon kahvilaan... Ja tätä rataa voi jatkaa koko päivän :)

Jos jostain syystä rannelle ei pääsekään, toinen hyvä paikka nauttia helteistä on oma terassi.
Ja terassilla oleva retroaurinkotuoli jonka pelastin naapurilta. Naapuri oli sitä heittämässä roskiin ja onneksi älysin ajoissa ottaa talveen.
Vaikka onkin melko järkyttävän värinen ja kukkakuosi tuo mieleen mummolan kesähuvilan, aurinkotuoli on mitä ihanin lukupaikka. Aurinkovarjo vain vielä varjostamaan ja tämän kesän mielipaikkani on siinä!
Töiden jälkeen siinä on mukava lepäillä ja lämpöisenä iltana siitä on mukava tuijotella taivaalle ja tutkia kirkasta tähtitaivasta.
Ehkä jonain elokuun yönä siinä makaillessa näen tähdenlennon....

Ei ole koskaan liian myöhäistä

Olen taas tänä kesänä tutustunut ohimennen aivan ihaniin ihmisiin.

Sellaisiin joiden kanssa on saatu heti aikaa mukava ja rennot keskusteluhetket.

Yksi tälläinen uusi tuttavuus on eräs meditaation ja joogan opettaja.

Eräänä kauniina heinäkuun päivänä istahdettiin samaan pöytään kahvilassa ja tuntui kuin olisimme olleet entisiä tuttuja, niin rennosti juteltiin elämästä ja sairasteluista ja kaikesta vähän enemmän turhanpäiväisestä.

Pidemmän aikaa itseäni on kiinnostanut meditaatio ja etenkin jooga. Varmaan sen takia, koska keho haluaisi liikkua enemmän ja olen huomannut ettei erittäin kova treenaaminen tai mieletön hikijumppa enää sovi.

Joogan ansiosta keho vetreytyisi ja muutenkin rauhoittuisi. 

Miehen mielestä olen kyllä jo aivan tarpeeksi rauhallinen, en kuulemma enää välitä niin mielettömästi romahtaako maailma heti vai huomenna enkä stressaile miltä huusholli näyttää ;) 

En kuitenkaan kehdannut ottaa omien joogaopintojen aloittamista puheeksi siinä kahvitellessa, jotenkin tunsin itseni vielä niin vihreäksi niissä asioissa. Taidan tehdä ensin pientä taustatutkimusta ja sitten ottaa yhteyttä guruun.

Mene metsään
mene vuorille
mene kauas merelle.
Anna yksinäisyyden hyväillä sinua
kunnes ihosi on kyllin ohut.
Niin ohut että sydämesi näkee sen läpi minut,
että minä olin se joka hyväilin,
hyväilen sinua
Mene
mene

~Tommy Tabermann

Jokainen 
joka on pidellyt
aaltojen silittämään kiveä kädessään
tietää 
että jatkuvilla hyväilyillä 
on ihmeitä tekevä voima.

~Tommy Tabermann

Feeling do happy

Hymyilen.
Ihan ilman syytä.
Juuri nytkin hymyilen ja kirjoitan tätä.
Ja ihmettelen minkä takia oikeastaan hymyilen.

Elämä vaan tuntuu tällä hetkellä niin hyvältä.
On tuntunut jo muutaman päivänä tältä.
Ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, ei ole tapahtunut mitään maailmaa muuttavia asioita.
Tuntuu vaan hyvältä.

Johtuukohan se lomasta
ja kiireettömyydestä (vaikka olenkin joutunut heräämään joskus aikaisin herättääkseni muita),
ja onko kesällä ja lämpöisellä ilmalla osuutta asiaan?
Tai ne kaikki ihmiset joita on ympärilläni ...
ne kaikki ihanat ystävät joita olen tavannut pitkästä aikaa
tai ne ihanat ystävät ja kaverit jossain kaukana, ne jotka aina välillä muistavat viestitellä ja olla olemassa...
tai ne yllättävät uudet tuttavuudet joiden kanssa vain pieni keskusteluhetki on johdattanut uuteen ulottovuuteen...
Onko näillä kaikilla asoilla osuutta tähän hyvän olon tunteeseen?

Olen istunut pihalla ja katsellut horisonttiin.
Tuijotellut laventelipensaita ja niissä lentäviä perhosia.
Ihastellut auringonlaskua
ja sen nousua
Vain istunut ja ollut.

En annan kenenkään huonon tuulen tai kiukkuisuuden pilata tätä oloa.
Haluan tuntea tämän ihanan onnen huuman vielä kauan kauan!
Haluan olla onnellinen!
Ja tiedän olevani onnellinen vaikka mitä tulisi tapahtumaan!

Laventelit ja sen perhoset

Yksi varma kesän merkki on laventeleiden kukkiminen.
Ja näiden perhosten palaaminen joka kesä laventelipensaisiin.
(En teidä suomenkielistä nimeä noille perhosille enkä ole mikään perhosasiantuntija ... niin kuin en ole mikään lintujentietäjäkään...)

Joka kesä odotan, että laventelit alkavat kukkia. Ihastelen niiden väriä, tuota sinisen ja lilan yhdistelmään.
Mikä tuoksu niistä lähtee, kun hipaisen niitä kädelläni. Ja mikä vielä huumaavampi tuoksu syntyy niitä kerätessä.
En vain millään raaskisi kerätä niitä vielä, koska silloin perhosilla ei olisi enää syytä lennellä meidän puutarhassa ja laventelipensaiden ympärillä.
Annan niiden nyt vielä jonkin hetken kukkia .....
Minulle kelpaa ne kuivemmatkin kukat.

Ylläri juomalasissa

Tälläiset yllärit taitavat kuulua kanssa kesään!
Ei ollut kyllä kovin kiva ylläri, kun huomasin sen.

Otin nautinnollisesti aurinkoa omalla pihalla, täysin mukana lukemani kirjan tapahtumissa ...
Ojensi käteni ja olin nostamassa juomalasia huulilleni.
Onneksi jostain syystä vilkaisin lasiin sisälle ja jäin suu auki tuojottamaan lasin sisältöä...
Skorppioni uiskenteli radlerissa, yritti päästä juomalasin reunalle, mutta johtuen pienestä määrästä alkoholia vai ihan pelkästä uimataidottomuudesta se kuolla kupsahti keskelle juomaani.

Voitte vaan arvata mitä tein juomalleni.
Enkä enää pidä juomalasia aurinkotuolin alla varjossa!

Kesä on tehty ....

auringosta

merestä

kahvihetkistä

ihanista ystävistä

kiireettömästä menosta

jäätölöstä

lukuhetkistä

viinilasillisista...

kaikesta siitä ihanasta mitä talvella ei ole....