sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Bad week...
Mikä viikko!!
Viikko on ollut sellaista menoa etten ennättänyt edes viikonloppuna oikein levätä.
Ja huomenna on taas se maanantai ...äh!
En ole edes ennättänyt nauttia aivan mahtavista hellepäivistä joita oli koko viikon. Lämpöasteita lähemmäs +25, aurinko on paistanut eikä ole edes tuullut mitenkään viileästi niin kuin yleensä keväällä. Illat on olleet ihanan lämpimiä eikä sisälle ole tehnyt mieli mennä ollenkaan.
Kiirettä on ollu töissä (aivan liikaa hommaa edelleen!) ja kiirettä on ollut töiden jälkeen.
Mies joutui keskiviikkona sairaalaan. Veriarvot meni tosi huonoksi sen kemoterapian takia. Sitten sai sen flunssan joka ei mennytkään ihan niin vaan pois. Keskiviikkona komensivat jäämään sairaalaan ja pistivät miehen yksin huoneeseen eristykseen. Parina ekana päivänä ei saanut mennä ollenkaan ulos huoneesta, sitten sai sentään mennä katsomaan telkkua maski naamalla.
Koska huoneessa ei ollut omaa telkkaria, miehen aika meinaa tulla tosi pitkäksi. On lukenut kaikki viemäni lehdet alusta loppuun kirjain kirjaimelta eikä ihmeiden aika ole ohi - pyysi mua tuomaan jonkun kirjan jota voisi lukea siellä!!! Hahaaa... viimeksi luki kirjan vuonna...... No enpä edes muista milloin! Veinkin hänelle juuri viime viikolla saamani Kari Hotakaisen kirjan "Sydänkohtauksia", tietenkin kroatiaksi käännettynä.
Katsotaan jaksaako lukea loppuun asti, kuulemma kirjan alkupuolella ei ole tapahtunut vielä mitään järkevää ;)
Mä olen juossut joka päivä töistä kauheella kiireellä nuo miljoonat rappuset ylös kotiin, vaihtanut vaatteita ja ottanut miehelle viemiset mukaan, juossut taas bussipysäkille ja mennyt hänen luo edes vähäksi aikaa. Sieltä sitten kotiin ja yrittänyt tehdä kotona edes jotain hommia.
Kasvimaa on kuin pomminjäljiltä! Vähän olen ennättänyt kääntään joistakin kohdista, keskellä seisoo edelleenkin se mieletön oksakasa joka pitäisi polttaa pois, ruoho kasvaa iloisesti niistä kohdista mitä en ole ennättänyt "käsitellä" ja sieltä täältä pilkahtelee viime vuotisia persiljoita ja salaatin keriä.
Ruohon ennätin leikata, mutta nyt pitäisi taas leikata uudestaan, kasvaa aivan liian nopeasti!!
Onneksi esikoinen on viitsinyt pitää huushollin edes jonkinlaisessa kunnossa, ilman hänen apua asunto olisi varmaan sekaisin kuin nuorimmaisen huone.
Ensi viikolla tulee ensimmäinen vieras vierasmajaan ja sekin pitäis saada kuntoon talvitauon jälkeen.
Onneksi olen ennättänyt siistiä kukkapenkit talven jäljiltä, mutta uusia terassikalusteita ei olla hankittu ja nyt saakin sitten kelvata ekoille vieraille vanhat kamat. Ehkä jossain vaiheessa tulee rahaa lisää ja aikaa hankkia uudet.
Toivottavasti miehen veriarvot palautuvat jotenkuten normaaleihin lukemiin ja voimme palata takaisin edes jonkinlaiseen tavalliseen arkeen.
Uusi viikko ja uudet yllätykset edessä. Ehkä tällä kertaa mukavia yllätyksiä :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuulostaa niin kovin tutulta. Itse joudun eristykseen viideksi päiväksi. Veriarvot sekaisin, kiitos flunssan. Aika kävi pitkäsksi, vaikka oli sentään TV. Mies juoksi kodin ja sairaalan väliä, joten hän varmasti ymmärtää sinua 100%.
VastaaPoistaToivottavasti miehesi pääsee pian kotiin ja olo helpottuu. Täällä helpotti heti, kun extratujut antibiotit loppuivat.
Voimia sinulle ja koko perheelle. Me sytöpotilaat olemme välillä tosi kärttyisiä ja hankalia. Sitten tuntuu pahalta... Tämä epämukava olotila teekee ainakakin minusta tosi kärttyisen. En haluaisi nipottaa, mutta...
Koeta jaksaa!
Tsemppiä,toivottavasti ne veriarvot palaavat normaaliksi.
VastaaPoistaVoimia ja enkeleitä olkapäille!! <3
VastaaPoista