maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ekolomalle Kukkulalle



Haluatko kokea  Kukkulan kevään uudella tavalla? Oletko ennakkoluuloton ja valmis vaikka mihin?Tule ensi keväänä Kukkulalle ekolomalle :) Saat ilmaisen majoituksen ja ateriat osallistumalla keväisiin puutarha- ja kasvimaatöihin ja vaapaa-aikana voit tutustua lähimaisemiin. 

P.s. Ethän ole turha nipottaja sillä Kukkulalla kasvitkin kasvavat niin kuin haluavat



Tämän tyyppisen ilmoituksen voisin laittaa ensi vuoden keväällä jonnekin.
Kaikki vapaaehtoiset olisivat tervetulleita, varauksia alkaisin ottamaan jo tarpeeksi ajoissa että kaikki halukkaat mahtuvat mukaan. Paras aika olisi tietenkin huhti-toukokuussa, koska silloin on tehdään ne raskaimmat hommat.  Jo aikaisemminkin voisi joku tulla leikkaamaan hedelmäpuut, siirtelemään kasveja paikasta paikkaan. Muuraajalle löytyisi varmasti myös jotain tekemistä ... kiviä ja kiviseinien uusimisia riittää aina.
Hommat jatkuisivat sitten kasvimaiden kääntämisellä, kukkapenkkien kitkemisellä, taimien istuttamisella ja siementen kylvämisellä, ruohonleikkuulla, laventeleiden keräämisellä ym ym. 

Vuoroja voisi varata viikosta useampaan viikkoon ja jos joku haluaisi seurata vihannesten kasvua ja jopa maistaa oman kasvimaan ja hedelmäpuiden satoa, voisi olla jopa pidemmän ajan.
Pitkälle syksyyn riittää hommaa, koska joitakin kasveja ja vihanneksia voidaan istuttaa/kylvää jopa syksyllä ja paikat pitää pistää kuntoon talvea varten.
Niin ja voisihan joku jäädä talven ylikin ns. "yleismiesjantuseksi". Omakotitalossa riittää aina jotain tekemistä ....

Nämä ajatukset tuli tänään mieleeni tuolla kasvimaalla kyykkiessä ja puhkiessa. Näyttää siltä, että hommat jäävät minun kontille ... ainakin nuo mitkä koskevat puutarhaa ja kasvimaata. Mies kyllä vielä viitsii/haluaa muurata ja tehdä kivihommia, mutta välillä tuntuu että ruohonleikkuut ym jäävät vaimon hommaksi.
Pitää alkaa kohta kouluttamaan vävypoikakokelaita tai sitten tosiaan julkaista ylläoleva ilmoitus ;)

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Ylläripaketti



Ihanat ystävät osaavat joskus juuri oikealla hetkellä yllättää!

Kaveri toi Suomireissun tuliasina aivan mahtavan ylläripaketin. Hän kyllä mainitsi, että Suomesta saattaa tulla mukaan muutama pussi merkkareita, mutta paketissa oli useampi pussi erilaisia salmiakkisekoituksia, merkkareita, suklaata, maalaisleipää ja kaiken paras juttu ..... Nexus tabletti!!!
Ei mulle ole ikinä noin vaan tuollaista lahjoittanut, olen aivan otettu.

Viime aikoina - juuri nyt, kun on ollut kiireitä ja murheita on tuntunut siltä, että ne kaukausimmat ystävät ja kaverit ovat olleet enemmän tukena ja apuna kuin ihan lähisukulaiset. 
Ovat pitäneet yhteyttä ja kyselleet aidosti miten jaksetaan ja tarvitsenko apua.
Eiväthän he voi periaatteessa auttaa paljon käytännön asioissa, mutta tuntuu ihanalta kun tietää heidän edes ajattelen meitä.

It's Firday you say??!!



Yes, it's F r i da y... P e r j a n t a i... P e t a k!!!!
Vihdoinkin!
Kaksi päivää kotona. Pääasia etten joudu heräämään kukonlaulun aikaan.

Viikkoon on mahtunut miehen kotiutuminen sairaalasta, helteisiä kevätpäiviä, aivan liian kiireisiä työpäiviä, kasvimaan kunnostusta, ensimmäisen kesävieraan vierailu ... ja paljon salmiakilla mässäilyä.

Viikonloppu pitää yrittää ottaa iisisti. Ilman turhia hermoiluja ja kiireitä, tehdä hiljalleen kotihommia ja olla vain.
Aurinkoisiin päiviin tulee kuulemma tauko, mutta ei se haittaa, voi hyvällä syyllä olla sisällä kotosalla eikä tarvitse kiirehtiä ulkohommiin.
Olla ja ihmetellä ....
Ihmetellä vaikka tuota miehen millin sänkeä. Kävi meinaan tänään ajamassa päänsä, kun hermostui karvanlähtöön. Nyt ei haittaa enää karvanlähtö, mutta sänki pistelee päänahkaa kun laskee pään tyynylle.
Olisi nyt sitten kerralla vetänyt kunnon kaljun ,)

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Bad week...



Mikä viikko!!

Viikko on ollut sellaista menoa etten ennättänyt edes viikonloppuna oikein levätä.
Ja huomenna on taas se maanantai ...äh!
En ole edes ennättänyt nauttia aivan mahtavista hellepäivistä joita oli koko viikon. Lämpöasteita lähemmäs +25, aurinko on paistanut eikä ole edes tuullut mitenkään viileästi niin kuin yleensä keväällä. Illat on olleet ihanan lämpimiä eikä sisälle ole tehnyt mieli mennä ollenkaan.

Kiirettä on ollu töissä (aivan liikaa hommaa edelleen!) ja kiirettä on ollut töiden jälkeen.
Mies joutui  keskiviikkona sairaalaan. Veriarvot meni tosi huonoksi sen kemoterapian takia. Sitten sai sen flunssan joka ei mennytkään ihan niin vaan pois. Keskiviikkona komensivat jäämään sairaalaan ja pistivät miehen yksin huoneeseen eristykseen. Parina ekana päivänä ei saanut mennä ollenkaan ulos huoneesta, sitten sai sentään mennä katsomaan telkkua maski naamalla.
Koska huoneessa ei ollut omaa telkkaria, miehen aika meinaa tulla tosi pitkäksi. On lukenut kaikki viemäni lehdet alusta loppuun kirjain kirjaimelta eikä ihmeiden aika ole ohi - pyysi mua tuomaan jonkun kirjan jota voisi lukea siellä!!! Hahaaa... viimeksi luki kirjan vuonna...... No enpä edes muista milloin! Veinkin hänelle  juuri viime viikolla saamani Kari Hotakaisen kirjan "Sydänkohtauksia", tietenkin kroatiaksi käännettynä.
Katsotaan jaksaako lukea loppuun asti, kuulemma kirjan alkupuolella ei ole tapahtunut vielä mitään järkevää ;)

Mä olen juossut joka päivä töistä kauheella kiireellä nuo miljoonat rappuset ylös kotiin, vaihtanut vaatteita ja ottanut miehelle viemiset mukaan, juossut taas bussipysäkille ja mennyt hänen luo edes vähäksi aikaa. Sieltä sitten kotiin ja yrittänyt tehdä kotona edes jotain hommia.
Kasvimaa on kuin pomminjäljiltä! Vähän olen ennättänyt kääntään joistakin kohdista, keskellä seisoo edelleenkin se mieletön oksakasa joka pitäisi polttaa pois, ruoho kasvaa iloisesti niistä kohdista mitä en ole ennättänyt "käsitellä" ja sieltä täältä pilkahtelee viime vuotisia persiljoita ja salaatin keriä.
Ruohon ennätin leikata, mutta nyt pitäisi taas leikata uudestaan, kasvaa aivan liian nopeasti!!
Onneksi esikoinen on viitsinyt pitää huushollin edes jonkinlaisessa kunnossa, ilman hänen apua asunto olisi varmaan sekaisin kuin nuorimmaisen huone.

Ensi viikolla tulee ensimmäinen vieras vierasmajaan ja sekin pitäis saada kuntoon talvitauon jälkeen.
Onneksi olen ennättänyt siistiä kukkapenkit talven jäljiltä, mutta uusia terassikalusteita ei olla hankittu ja nyt saakin sitten kelvata ekoille vieraille vanhat kamat. Ehkä jossain vaiheessa tulee rahaa lisää ja aikaa hankkia uudet.

Toivottavasti miehen veriarvot palautuvat jotenkuten normaaleihin lukemiin ja voimme palata takaisin edes jonkinlaiseen tavalliseen arkeen.
Uusi viikko ja uudet yllätykset edessä. Ehkä tällä kertaa mukavia yllätyksiä :)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Sunnuntaiaamu



Sunnuntaiaamu,
tästä päivästä tulee vihdoinkin aivan ihana kevätpäivä... lämmin, selkeä, tuuleton ja toivottavasti ilman yllättäviä sateita.
Eilen jo enteili kevään tuloa, mutta keskellä päivää juuri kun pääsin pihalle istuttamaan muutamaan keväistä orvokkia vettä alkoi tulla taivaan täydeltä. 
Toivottavasti nyt pääsemme nauttimaan keväästä ja talvitakit ja villahuivit saadaan viedä vintin perille odottamaan ensi syksyä.

Päivät menee mielettömällä vauhdilla ohi. Maanantaisin kyllä tuntuu ettei se perjantai koskaan tule, mutta kun se ekan työpäivän saa ohi niin tuntuu jo helpommalta.
Nämä viime viikot ovat kuluneet pääasiassa työn ja kodin välillä sateenvarjoa pidellen, mutta kaikkea muutakin on mahtunut mukaan...
Mies aloitti kemoterapian, nuorimmainen pisti kahden vuoden seurustelun poikki, esikoisen tuloksia ei vieläkään ole tullut lääkärille, eilen vietin synttäreitä melko hiljaisissa merkeissä ....

Mies todellakin aloitti sen kemoterapian tällä viikolla. Ja maanantai ensimmäinen päivä oli tosi raju!
Viime kerralla hän ei reagoinut noi pahasti, mutta nyt kyllä todella säälitti katsoa vierestä eikä siinä paljon voi auttaa. Verikokeissa pitää juosta harva se päivä ja taas huomenna katsotaan miten terapiaa jatketaan. 
Jos meinaavat tehdä niin kuin suunnittelivat, hoidot tulevat jatkumaan pitkälle kesään.

Siihen samaan syssyyn hän sai vielä mahtavat kevätflunssan ja on maannut melkein koko ajan pari päivää sängyn pohjalla.
Sen takia eiliset synttäritkin vietettiin melko rauhallisesti. Tai ei pelkästään siitä syystä ... appivanhemmat tapansa mukaan unohtivat taas synttärini (ihan samanhan se milloin mulla on synttärit, mut varo vaan jos unohdat kälyn tai jonkun muun vuosipäivät!) ja käly miehensä kanssa olivat muualla käymässä. 
Mutta ei heistä oikeastaan kenestäkään ole kunnolla juhlijoiksi, parempi viettää sitten juhlia ihan omalla tavalla ja porukalla. 
Likat tekivät eilen ruoan ja kakusta tuli herkullinen ja raikas. Kakkua koristi numero 4 .... ehkä ajattelivat, että voin itse lisätä mieleiseni luvun nelosen perään tai sitten meillä ei vaan ollut lisää kakkukynttilöitä :)
Ihana lapsuuden kaveri soitti Suomesta ja serkku Tanskasta, esikoisen kaveri osti mielihajuveteni ja muutama ylläri on vielä tulossa postin kautta.
Joskus tuntuu todellakin niin, että ne ihmiset jotka ovat kauempana ja joiden kanssa ei ole tekemisissä kovinkaan paljon osaavat yllättää ja auttaa enemmän kuin ihmiset joilta sitä odottaisit ja jotka ovat vierelläsi joka päivä...

Aurinko on nyt jo varmasti siirtynyt lämmittämään kahvilan terassia. Siirryn sinne lukemaan päivän lehtiä ja nauttimaan rauhallisesta sunnuntain aamupäivästä.



perjantai 5. huhtikuuta 2013

Wanna dance!


Mun tekis mieli tanssia!!

Ihan mitä tanssia vaan, ei sillä ole väliä ... tavallisia paritansseja, modernia, discoa, salsaa, tangoa ... yksin tai kaksi tai vaikka monen muun kanssa. 
Mulla on ikävä tanssimista! Viime kerrasta on aivan liian kauan!
Mies ei tykkää yhtään tanssia, sen siitä saa kun on mennyt muusikon kanssa naimisiin.
Kunpa saisin houkuteltua jonkun lähtemään jonneki klubille kuuntelemaan hyvää musaa ja jammailemaan....

Oikeastaan mun tekis mieli alkaa harrastamaan taas jotain tanssia. Joskus vuonna miekka ja kivi harrastimme kaverin kanssa jazz-balettia, olimme aivan hullaantuneet treenaamiseen ja kaikkeen tanssiin liittyvään.
Naimisiin mentyä ja lasten synnyttyä tanssiharrastus jäi. Mukava pysyi kyllä jumppa ja pienimuotoinen liikunta, mutta tanssimisessa on se "jokin" ... se mikä saa sydämen tykyttämään ja hormoonit hyrräämään.
Voi kun voisin tanssia hullunlailla antaen tunteiden viedä mukanaan tai käpertyä partnerin kainaloon ja antaa hänen viedä ....

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Aprilia



Huhtikuun ensimmäinen. 
Kukaan ei onnistunut juksaamaan ... ensimmäistä kertaa. Lehdet eivät ilmestyneet enkä sen enempää lukenut netistäkään uutisia tai katsonut telkkarin uutisia. Eikä kukaan kavereistakaan edes yrittänyt (kai) juksata... paitsi ne muutamat joka naamakirjassa uhkasivat muuttaa takaisin Suomeen. Ei mennyt läpi, hihihh... 

Kymmenen päivää kotona lomalla meni aivan liian nopeasti ohi! Olin tehnyt vaikka mitä suunnitelmia, mutta jääkaapin ovessa roikkuvassa muistilapussa ei ole paljon yliviivattavaa, saa se lappu roikkua siellä vielä jonkin aikaa ja yliviivailen sitten niitä tehtyjä hommia hiljalleen pois tieltä... kun jaksan ja ennätän.
Huomenaamulla pitäisi taas pirteänä kipaista töihin. Ja pitää muistaa olla valittamatta heti ensimmäisinä päivinä väsymystä tai saatan saada vihaisia katseita ja kommentteja työkavereilta. Miten nyt voisin olla heti väsynyt, kun olen lomaillut niinkin kauan!!

Jotenkin on kuin olisi kaksi eri maailmaan - työmaailma tuolla alhaalla päiväkodilla ja toinen maailma jossa voin olla vapaa. Melkein onnistuin unohtamaan tuon työmaailman ja sen stressin ... eilisiltaan asti. Silloin se karsea totuus iski taas mieleen! Aloin jo laskemaan tunteja herätyskellon soittoon.
Tänään sade teki tauon ja käytiin alhaalla rantakaupungissa hengittelemässä rantabulevardin menoa. Melkein saatoin kuvitella olevani lomalla jossain kauempana, niin kuin monet niistä turisteista jotka olivat tulleet tänne pääsiäisen viettoon. Istuin rantabulevardin kahvilassa, aurinko lämmitti kasvoja ja viereisistä pöydistä kuuluin italian ja saksan kielistä puheensolinaa. Omissa ajatuksissani olin yksi heistä matkalaisista...

Pääsiäinen tuli ja meni ilman sen suurempia pääsiäisvalmisteluja. Ensimmäistä kertaa pariinkymmeneen vuoteen emme värjänneet kananmunia. Kukaan ei innostunut siihen puuhaan, munat kelpasivat ihan naturelleina pääsiäisaamuna ;)
Eikä pääsiäispupu piilottanut suklaamunia minnekään vaan tyttäret saivat suklaamunansa jo lauantai-iltana. Miehen mielestä ovat jo niin aikuisia ettei heille tarvitse enää piilotella suklaanamuja ... Tyttäret yrittivät kyllä ehdottaa, että piilotamme euroja jonnekin ja he etsivät ... ne eurot olisi löytynyt varmasti alta aika yksikön!

Mikä siinä muuten on, että vaikka kuinka vannon etten tunge liikaa ruokaa itseeni pyhinä anoppilassa ne kaikki hyvät päätökset unohtuvat ja aivan kuin herkut hyppäävät ihan itsekseen suuhuni!
Nyt olen taas mahtavan ähkymahan kantaja, olo on kuin makkaralla liian pienissä kuorissa!!
Ei auta muu kuin siirtyä tosiaankin salaatti-ja mehulinjalle joksikin aikaa.... hyvästi ihanat makeat herkut ja juustonpalat ja punaviinilasilliset ennen nukkumaan menoa....

Mitä teen vaan tuolle herkulliselle Suomesta saakka tulleelle suklaaherkkumunalle??!?! Jos säästän sen vielä johonkin hyvään hetkeen, sellaiseen hetkeen jolloin vain ihana suklaaherkku saattaa pelastaa tilanteen....