Kädet

                                 (Kuva internet)

Todellakin, jaksanko taas ahertaa perjantaihin saakka? 

Melkein tuossa asennossa makasin töiden jälkeen vajaan tunnin ... en kyllä noin vienosti ja mekossa ja korkkareissa vaan reilusti villasukat ja verkkarit jalassa ja jo muutamia vuosia vanhan paita päällä ;)
Mutta ajatus oli sama ... jaksanko pakertaa perjantaihin asti?!

Katson tässä naputellessa käsiäni ... Ne ovat kaukana kauniista, sileistä, hyvin hoidetuista käsistä joilla vain siloitellaan paperinippua tai kannetaan muodin mukaista käsilaukkua kaupungilla paikasta toiseen kiirehtiessä.
Nämä kynnet eivät ole nähneet lakkaa viimeiseen kuuten vuoteen, ainoat kynnet jotka olen voinut lakata on varpaankynnet ja ne saavat taastusti kirkkaanpunaisen lakkakerroksen heti, kun aurinko lämmittää sen verran, että voin  vapauttaa ne puristavista kengistä.
Nämä kädet ovat kroppaani ainakin kymmenen vuotta vanhemmat... muualla ei ole niin paljon ryppyjä kuin käsissäni. Ne ovat saaneet kastua kylmässä ja kuumassa vedessä kymmeniä kertoja päivän aikana ...ne ovat saaneet kokeilla miltä tuntuu tulikuuman nesteen polttaminen tai terävän veitsen kirveltävä viilto...

Mutta vaikka näyttävät ehkä jo kärsineiltä ja raihnaisilta, ne ovat vahvat ja kaiken kokeneet.
Nämä kädet ovat tottuneet tekemään töitä pienestä pitäen.
Niillä on kitketty kasvimaata ja kannettu polttopuita vaikka mieli olisi tehnyt muiden kanssa nuorten menoihin ... Niillä on vaihdettu vaippoja ja silitetty lohduttaen lapsen ruhjeita ... Kädet ovat raapustaneet yhdessä koululaisen kanssa kymmeniä ja kymmeniä kertoja kertotauluja ja saksan kielen kielioppia ... Ne ovat pesseet ja puunanneet, maalanneet ja kaivaneet omaa kotia....
Ja nyt nämä kädet tuovat elannon tähän perheeseen. Ehkä ne ovat kaikista rypyistä ja raihnaisuudesta huolimatta arvokkaat kädet .... Ehkä ne jaksavat vielä kymmeniä vuosia ahertaa ja lohduttaa...

Ja ehkä me jaksamme minä ja käteni vielä perjantaihin saakka....?