Vaikka kuinka yritän väittää toisin
joka päivä kuiskaan nimeäsi hiljaa mielessäni
tunnen sinut vieressäni
Ja tuo kaipuu
saa minut tuntemaan itseni onnelliseksi.
Ja ehkä sinä tunnet samoin ...
edes joskus.
Kun rakastaa
vaikea on unohtaa...
Ja toivon ettei koskaan unohdu ...
Rakastaa onnellisesti hiljaisuudessa ....
~Lina
Tämän ihanan runon kirjoitti pari kuukautta sitten esikoiseni.
Hän on aina pitänyt kirjoittamisesta, peruskouluaikaan kirjoitti omia tarinoita vihkoon ja ne vihot taitavat olla vielä jossain tallessa. Ja jossain vaiheessa aloitti oman kirjankin kirjoittamisen ...
Runo on vapaasti käännetty eikä varmasti tuo sitä samaa tunnelmaa kuin kuin kroatian kielisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti