Vesisadelenkkeilyä, pannukakkua, korvapuusteja, silitystä .... niitä kaikkia on kuulunut tähän päivään.
Eilisen aurinkoisen aamun ja aamulenkin innoittamana päätin aloittaa sunnuntaipäivän reippaalla lenkkeilyllä.
Mutta kun avasin silmäni ja katsoin ikkunasta ulos, masennuin melkein heti. Harmaata, sumuista, tasaisen tylsää sadetta ... ei kai kukaan nyt ihan vapaaehtoisesti halua sunnuntaiaamuna nousta lämpöisestä sängystä ja mennä ryntäilemään sateiselle metsätielle!
Mietin ja mietin samalla venytelle oluhuonessa .. ehkä sade lakkaa ja voin innolla juosta metsäpolulle. Puin lenkkivaatteet päälle ja lähdin matkaan ... ja käännyin omalla tiellä takaisin! Vettä alkoi nimittäin tulla kuin esterin sieltä juuri samalla hetkellä, kun astuin portin ohi. Ei muuta kuin venyttelemään uudestaan sisälle. Jos kerran en voi lähteä ulos, niin voin sitten tehdä vaikka aurinkotervehdystä olohuoneessa.
Joogavenytyksiä tehdessä tarkoituksena taitaa olla, että henkilö rauhoittuu ja keskittyy ajattelemaan kroppaansa ja hengitystä ... Minä keskityin tuijottamaan ulos ikkunasta ja kiroilemaan vesisadetta!
Taisi hengellinen kirjoilu auttaa, sillä sateenjumala lopetti veden kaatamisen ja pääsin metsälenkille häivyttämään hiljalleen alkanutta pääkipua.
Ei ilmassa loppujen lopuksi ollut mitään huonoa, itseasiassa sateisessa ja kosteassa metsässä on mukava kävellä ja juoksennella. Ihon kosteusprosentti pysyy hyvänä ja kerrankin saa olla miettimättä onko hiukset hyvin ja pettääkö meikki ;)
Joku vaan oli vaihtanut jalkani viime yön aikana!!! Eilen juoksuminuutit (siis juoksua mitataan vielä tässä vaiheessa muutamissa minuuteissa, ei tunneissa eikä kilometreissa ... se maratoni on sitten vasta joskus pitkän harjoittelun takana) tuntuivat kuin lentävän ja askel oli niin kevyt. Tänään joku oli aivan varmasti vaihtanut jalkani tai sitten lisännyt niihin tai takapuoleeni muutamia lisäkiloja!
On erittäin vaikeaa uskoa, että tulen joskus vielä innolla juoksemaan pidemmänkin matkan ja vielä ilman hengästymistä!
Sateisen aamupäivän jälkeen päivä on jatkunut .... sateisena ja sumuisena.
Mutta loppupäivän olen ollut sisällä enkä ole venytellyt muita jäseniä kuin käsiä ruokaa tehdessä ja leipoessa.
Kun nyt olin urhea ja kulutin kaloreita melko reippaasti ja kun uuni oli kuumana ja jääkaapissa oli keitettyä riisiä, päätin tehdä sovelletun Ahvenamaan pannukakun ja korvapuusteja.
Pannaria olen tainnut tehdä täällä oloaikana ehkä vain pari kertaa ... varmaan siitä syystä ettei siitä kukaan ole tykännyt. En nyt kuitenkaan raaskinut heittää hyviä riisejä roskiin vaan sekoitin pannaritaikinan ja heitin sen uuniin. Panukakku nousi taas kuin balkanin kukkulat ja koska ollaan kaukana Ahvenanmaasta lisukkeeksi piti tehdä jotain jossa on edes vivahde etelää ... Kuumensin pakastemetsämarjoja sokerin ja aceto balsamicon kanssa ja ah kuinka hyvää siitä tulikaan!
Kun kerran innostuin ruoanlaitosta ja leipomisesta, piti tehdä korvapuustitaikinakin ja kaulia muutama pellinen herkullisen makoisia kanelirullia. Välillä niistä tulee korvapuustin näköisiä, välillä taas tuollaisia kanelirullia kuten täällä niitä kutsuttaisiin. Mutta sama maku niissä kuitenkin on, ihan sama minkänäköisiä ovat :)
Vähän niin kuin ihmisetkin, sama se minkälainen on ulkomuoto kunhan on hyvä!
