Oli juhla ja juhannusilta ....

Tältä se näytti juhannusaattoiltana Suomessa. Aurinko ei laskenut lainkaan ja kokko paloi

iloisesti ainakin vanhempien järvellä.

Juhannus meni kuulemma ihan rauhallisesti ja ilmatkin suosivat lauantai-iltaan saakka.

Tältä näytti puolestaan meillä juhannusaattona! Oltiin esikoisen kanssa rantsussa viettämässä "naisten rantapäivää". Tuli uitua aaltojen keskellä ja kahviteltua ihan rauhassa ilman minkäänlaista kiirettä. Eihän meillä vietetä juhannusta, mutta nyt sattui juuri sopivasti tännekin perjantaiselle juhannusaatolle pyhäpäivä ja päästiin nauttimaan vapaapäivästä helteiden merkeissä.

Illalla suomalaisen juhannuksen kunniaksi käytiin vielä saunassa. Puuttui vaan se juhannuskoivu ja vihta:/

Ja juhannus-ja saunajuomana oli proseccoa;)

Eilen sain houkuteltua miehen ajamaan viidentoista kilsan päähän mun suosikkirannalle. Esikoinen lähti mielellään mukaan, nuorimmainen puolestaan meni poikakaverinsa kanssa vastapäiselle saarelle uimaan. Nyt on taas tyttöjen osat vaihtuneet ... aikaisemmin esikoista ei saanut mukaan millään ja nuorimmainen lähti meidän seuraksi. Nyt esikoisen palattua kotiin asumaan meidän seura kelpaa ja nuorimmainen puolestaan menee omien kavereidensa kanssa. Kysyin eräänä päivänä lähtisikö mun kanssa rantsuun ... vastauksesi sain vain ihme katseen ja kommentin, että "no eihän kukaan äidin kanssa lähde rannalle!" Että se teini-ikäisen kanssa seurustelusta.

Mutta meillä kolmella oli mukava aamupäivä tuolla rannalla. Juotiin kahvia (aivan ihanan iso kahvikuppi!) ja hypittiin ja uitiin aalloissa. Mies suostui ekan kerran tänän kesänä veteen eikä häntä meinannut saada sieltä sitten pois. Leikki mielettömissä aalloissa kuin paraskin lapsi:)

Harmi ettei tullut otettua kuvaa niistä hetkistä;)

Ja se helle tuli!!

Niin tuli! Helle ja kesä tuli vihdoinkin meille!

Kyllä tätä onkin odotettu niin kauan. Talvi oli aivan liian pitkä ja kylmä. En muista, että kesän tulo olisi antanut odottaa itseään näin kauan.

Mutta nyt on kesä ainakin jonkin aikaa täällä. Ja siitä pitää nauttia!

Päätin jo pari päivää sitten, että viikonloppuna pitää ainakin yhtenä päivänä päästä rannalle. Ja se päivä oli tänään!

Kyselin mieheltä haluaako lähteä mukaan, mutta valitsi rantareissun sijaan reissun sukulaisten luo ja messut. Hänen mielestä se oli kahdesta pahasta se parempi valinta.

Esikoinen halusi lähteä mukaani ja olikin aivan ihana olla hänen kanssa rantsussa. Pitkästä aikaa rupateltiin ihan rauhassa, käytiin kahvilla niin kuin aikuiset käyvät (esikoinenhan on jo aikuinen), katseltiin ihmisiä ja uitiin yhdessä. Linja-automatkallakin kuunneltiin yhdessä samoilla kuulokkeilla kunnon kesämusaa ... Totesin kyllä moneen kertaa, että sitä vois pikkasen hiljentää tai mun kuulo heikkenee hetkessä.

Meri tuntui niin ihanalta pitkän talven jälkeen. Kirpisteli kehoa alussa, mutta miten raikas olo oli siellä uidessa. Joka kerta kun uin kesällä ajattelen, että pitää pistää mieleen tulevaa talvea varten se meren tuoksu, aurinko lämpö, joka veto ja aaltojen liike. Uin ja katselen horisonttiin ja nautin!

Kun kerran oli kesälauantai niin kyllähän silloin voi saunoa. Vaikka onkin hellepäivä. Paikallisten mielestä ei ole mitään järkeä mennä saunaan, jos ulkona on mieletön helle. Mutta me esikoisen kanssa olemmekin suomalaisia ja mehän saunotaan silloin kun mieleen pälkähtää :)

Eli laitettiin illansuussa sauna lämpiämään ja nautittiin vielä siitäkin ilosta yhdessä. Esikoisella on todellakin vahvemmin nuo suomalaiset geenit esillä kuin siskollaan. Nuorimmainen nirpsutti nenäänsä eikä halunnut mennä saunaan hikoilemaan, kun kuulemma ulkonakin saa tarpeeksi hikoilla.

Suomalaiseen tapaan esikoinen pisti itsensä saunan jälkeen menokuntoon ja lähti baanalle ... ja kuulemma tiedossa on (paikallisten nuorien tapaan) yöllistä rannalla oleskelua ja uintia.

Huomenna valitettavasti en ennätä/pääse rantsuun, mutta kesähän on vasta alussa ... kai.

p.s. Törmäsin aamulla kaupan edessä kälyyn ja kerroin kiirehtiväni rantaa ja uimaan. Hän jäi suu auki kuuntelemaan mitä sanoin eikä meinannut uskoa, että menemme todellakin uimaan. "Vesihän on vielä mielettömän kylmää eikä nyt ole niin kauhean kuumakaan vielä! Eihän kukaan nyt vielä ui." No mitäs ne kaikki ihmiset siellä rannalla teki?? Ja kai ne on sitten mun työkaverit juksanneet käyneensä jo useampaan kertaa uimassa.

" Niin no tehän olettekin suomalaisia, eihän se vesi teille ole kylmää!"

Elämää ei sen enempää ....

.... niinhän se on, sitä se vaan on!

Vuoristorataa taas ylös ja alas. Juuri kun ajattelin, että on sellainen hiljainen tasainen jakso niin ei! Kaipaan todellakin sellaista seesteistä kautta ... sellaista kun ei tapahtu yhtään mitää ja alkaa olla jo liiankin tylsää elämässä.

Mies taitaa jäädä ilman hommia koko kesäksi ja syksyllä on edessä se leikkaus. Miten me tullaan pärjäämään pelkällä mun palkalla?!?!?! Ja vielä uhkasivat, että laskevat meidän palkkoja syksyllä!!

Esikoinen palasi kotiin asumaan toissapäivänä. Yksinkertaisesti ei enää halunnut asua poikakaverinsa kanssa, koska alkoi käydä todella rasittavaksi. Eikä rahat enää riittäneet kuluihin ja laksuihin.

Nuorimmaisella pitäisi loppua koulu perjantaina, mutta nyt ei tiedetäkään saako kaikki aineet läpi. Tuosta aiheesta saisi kirjoitettua vaikka kuinka paljon ... Kroatian koululaitos ja opetussysteemi on saanut ja saa minulta edelleenkin todella paljon miinusta.

Nyt ei auta vielä hermostua, odotaan perjantaihin ja hermoillaan sitten!

Kun nyt edes aurinko alkaisi paistamaan ja tulisi kunnon helteet!!!

Kesälauantai ja sauna

Pitkästä aikaa lämmitettiin sauna.

Oli juuri sellainen suomalaisen kesäinen ilma - välillä satoi, välillä paistoi. Kun laitoin saunaa lämpiämään tuli mieleen lauantainen kesäilta Suomessa ... melkein sama tuoksu, ei liian kuuma ilma ... puuttui vaan koivut ja saunavihta. Olin ajatellut vilvoitella terassilla ja nautiskella maisemista. Mutta ei siitä oikein tullut mitään ...

Maisemien katselun sijasta nautiskelinkin löylyistä kuuntelemalla mieletöntä ukkosta ja sadetta. Eipähän sitäkään ole tullut koettua tuossa saunassa:) Ukkonen jyrisi todella kovaa ja tuntui kuin olisi tärisytellyt taloa (täällä ukkonen tuntuu todellakin joka paikassa, johtuukohan siitä että olemme niin korkealla vai mistä), vesi valui kuin saavista kaatamalla alas taivaalta ja hakkasi pisarat kattoon ...

Mies heitti huulena, että mikset mene tuonne ulos terassille vesisateeseen "suihkuun" eikä hullua suomalaisakkaa tarvitse montaa kertaa kehoittaa! Siellä mä vaan viuhahdin nakuna mielettömässä kaatosateessa! Onneksi naapurit eivät ole ihan vieressä, olisivat saattaneet järkyttyä taas kerran mun tempauksista:)

Mutta kerrankos sitä eletään, otetaan ilo irti joka hetkestä!

Sunnuntaiajelulla

Mies oli lupautunut viemään tänään serkkupojan takaisin Italian puolelle yliopistolle.

Lähdin mukaan ettei hänen tarvitse ajaa takaisin yksin. Ja voitaisiin käydä jossain kaupassa (jos joku on vain auki) ja vaikka kahvilla matkan varrella.

Jotenkin olin aamusta väsynyt vaikka olin nukkunut ihan hyvin ... toisaalta mietin koko ajan onko ollenkaan järkevää lähteä miehen mukaan ja tuhlata hyvä vapaapäivä autossa istumiseen.

Etukäteen tiedän tuon Italian puoleisin reitin olevan "tylsä" ja ongelmallinen. Viime vuonna tuli siellä seikkailtua pimeällä mielettömässä sateessa...

Yliopiston suuntaan ajo meni ihan hyvin ja serkkupoika antoi ajo-ohjeita muutamissa ongelmakohdissa. Mies niitä pisti (mukamas) päähänsä ja nyökytteli, että "no olenhan minä täällä ajallut koko nuoruuteni" tyyliin. Istuin takapenkillä (koska serkkupoika halusi ajaa) ja pistelin puolestani mieleen paikkoja joiden ohi ajettiin.

Saatiin poika kunnialla kämpille ja lähdimme ajelemaan takaisin päin. No heti alkuun tuli taas selväksi italialaisten huonot tieviitat ja liikenteenohjaus!! Meidän oli tarkoitus ajaa takaisin samaa tietä mitä olimme tulleet eli välttää moottoritie ja nauttia pienestä maantiestä ja sen kauniista maisemista. Mutta se ei onnistunutkaan!!!
Heti ensimmäisellä tietyömaalla ja liikenneympyrässä oli niin huonosti ohjaus, että mies vain katsoi kylttiä jossa luki läheisen isomman kaupungin nimi ja ajoi ulos ympyrästä. Huomaisin heti, että teki oharin mutta eihän siinä voinut enää pysähtyä ja peruuttaa! Ei auttanut muu kuin ajaa eteenpäin, ehkä jossain vaiheessa tulee risteys ja voimme tehdä hienon U-käännöksen vastoin kaikkia liikennesääntöjä.

Mutta .... jouduimme jollekin keskeneräiselle tielle jonka keksiviivalle oli asettu mahtava betoniaita. Eikä minkäänlaisia risteyksiä ollut parinkymmenen kilometrin matkalla!!! Sitä pelkkää suoraa ja betoniaitaa!!

Eihän siinä auttanut muu kuin ajaa eteenpäin kohti moottoritietä jonka olisimme halunneet välttää ja samalla lyhentää matkaa. Tämän "virheen" takia jouduimme tekemään neljänkymmenen kilsan kiepin.

Serkkupoika oli matkan varrella kertonut, että jossain lähellä on IKEAkin, mutta eihän me siihen suuntaan ajeta. Tiesinhän minäkin, että Venezian suunnalla on IKEA moottoritien varrella, mutta se tosiaankin tuntui olevan liian kaukana tälle keikalle.....

Yhtäkkiä se IKEA olikin tien vieressä ja vielä näytti olevan auki. Parkkipaikka oli täynnä ja ihmisiä lappoi sisälle. Mies ehdotti, että käytäisiin siellä ainakin kahvilla ... mitään ei voitaisi ostaa, kun rahaa ei ollut liikaa tuhlattavaksi. Olimme edelleen sillä keskeneräisellä tiellä ja yritimme löytää liittymän tai risteyksen mistä pääsisi IKEAn parkkipaikalle. Mut eihän sellaista ollut missään!!! Tie vaan johti moottoritien liittymään! Mies oli valmis uhrautumaan ja tekemään uuden parin kilsan kiepin IKEAn kahvin takia, mutta siinä vaiheessa itselleni oli jo ihan sama mennäänkö sinne sisälle vai ei. Huitaisin kädellä IKEAn suuntaan ja komensin miehen ajamaan moottoritielle ja suuntaamaan kotia kohti.

Kahvihammasta alkoi jo kolottaa tuossa vaiheessa, mutta piti vielä odottaa jonkin aikaa ennen kuin saataisiin mooottoritiepätkä ajettua ja löydettäisiin kunnialla rajan toiselle puolelle.

Sekään kun ei ole niin yksinkertainen asia tuolta suunnalta ajettaessa.

Italialaiset varmaan luulevat, että kaikki osaavat italiaan ja tietävät minkä nimisiä muiden maiden kaupungit ovat italiaksi. Parikymmentä vuotta sitten Italian suunnalta ajaessa jo hyvissä ajoissa tuli vastaan kyltti jossa luki suurin kirjaimin Jugoslavia ja rajan merkki. Nyt sitä viittaa ei tietenkään ole vaan on pelkkiä kaupunkien nimiä ja vielä italiaksi. Aikaisemmista kokemuksista oppineina ja useamman kerran tuota tietä ajaneina tiesimme mitä kylttiä pitää etsiä. Se yksi ainoa kyltti jossa luki Fiume/Rijeka HR oli hyvissä ajoin ennen ulosajoliittymää, mutta oli niin mukavasti piilotettu pensaan taakse ettei harvoin tuolla ajava sitä ehkä olisi edes huomannut. Olisi tietysti loogista, että samanlainen tienviitta löytyisi jossain vaiheessa uudesta risteyksestä, mutta niinhän ei olekaan. Vaan kaikkien pitää tietää, että jos haluaa ajaa Kroatian puolelle niin pitää seurata kylttiä jossa lukee "Bazovica" (pieni kaupunki ennen Slovenian rajaa)!

Ja sekin kyltti on vain yhden kerran ... onneksi ei sentään ole pensaan taakse piilotettu. Mutta jos satut juttelemaan matkaseuralaisten kanssa tai olet muuten omissa ajatuksissa tai on huono näkyvyys, niin saatat löytää itsesi Triesten "zona industrialesta"!! Niin on sattunut joillekin viime kesänä;))

Mutta mehän nyt olemme oppineet kantapään kautta ja löydettiin omalle pikkutielle joka johtaa kohti kotia.

Kahvit ja leivoksen sain tutussa pienessä kahvilassa Slovenian puolella. Kotiin tultua oli kyllä niin väsy olo etten ole saanut tehtyä mitään mitä olin suunnitellut tälle sunnuntaipäivälle.

Kirsikoita kirsikoita!!

Kamera ja kuvaaja eivät ole koskaan paikalla silloin kun pitäis;) Olis meinaan tullut hyvä kuva, kun kirjaimellisesti roikuin kirsikkapuussa kaksin käsin! Sanoin miehelle, että jos minua ei kuulu alas sisälle jonkin ajan kuluttua olen ehkä lentänyt katapultin avulla naapuri tontille! Välillä oli kyllä sellainen olo, että roikun kahden puutarhatason jalat ilmaa haroen. Viime vuonna kiipeilin reippaasti toisessa kirsikkapuussa, mutta tähän isoon en kyllä lähde kiipeilemään ... sen homman saa hoitaa joku muu.

Nyt riittää kirsikoita vähäksi aikaa! Nämä syödään ihan sinällään, toisessa puussa on niitä happamampia jotka sopivat paremmin leivonnaisiin ja pakkaseen.

Keväällä monet kerrat etsin miestä ympäri taloa ja lopulta löysin hänet istumassa puutarhassa vaaleanpunaisen pilven alla. Kun kuulemma japanilaiset osaavat nauttia kirsikan kukista ja "meditoida" niiden alla, niin miksi ei hänkin. Ja mikäs siinä olikaan istua kauniina kevätpäivänä kukkivan kirsikkapuun alla ja katsella kauas merelle.