Sunnuntaiajelulla

Mies oli lupautunut viemään tänään serkkupojan takaisin Italian puolelle yliopistolle.

Lähdin mukaan ettei hänen tarvitse ajaa takaisin yksin. Ja voitaisiin käydä jossain kaupassa (jos joku on vain auki) ja vaikka kahvilla matkan varrella.

Jotenkin olin aamusta väsynyt vaikka olin nukkunut ihan hyvin ... toisaalta mietin koko ajan onko ollenkaan järkevää lähteä miehen mukaan ja tuhlata hyvä vapaapäivä autossa istumiseen.

Etukäteen tiedän tuon Italian puoleisin reitin olevan "tylsä" ja ongelmallinen. Viime vuonna tuli siellä seikkailtua pimeällä mielettömässä sateessa...

Yliopiston suuntaan ajo meni ihan hyvin ja serkkupoika antoi ajo-ohjeita muutamissa ongelmakohdissa. Mies niitä pisti (mukamas) päähänsä ja nyökytteli, että "no olenhan minä täällä ajallut koko nuoruuteni" tyyliin. Istuin takapenkillä (koska serkkupoika halusi ajaa) ja pistelin puolestani mieleen paikkoja joiden ohi ajettiin.

Saatiin poika kunnialla kämpille ja lähdimme ajelemaan takaisin päin. No heti alkuun tuli taas selväksi italialaisten huonot tieviitat ja liikenteenohjaus!! Meidän oli tarkoitus ajaa takaisin samaa tietä mitä olimme tulleet eli välttää moottoritie ja nauttia pienestä maantiestä ja sen kauniista maisemista. Mutta se ei onnistunutkaan!!!
Heti ensimmäisellä tietyömaalla ja liikenneympyrässä oli niin huonosti ohjaus, että mies vain katsoi kylttiä jossa luki läheisen isomman kaupungin nimi ja ajoi ulos ympyrästä. Huomaisin heti, että teki oharin mutta eihän siinä voinut enää pysähtyä ja peruuttaa! Ei auttanut muu kuin ajaa eteenpäin, ehkä jossain vaiheessa tulee risteys ja voimme tehdä hienon U-käännöksen vastoin kaikkia liikennesääntöjä.

Mutta .... jouduimme jollekin keskeneräiselle tielle jonka keksiviivalle oli asettu mahtava betoniaita. Eikä minkäänlaisia risteyksiä ollut parinkymmenen kilometrin matkalla!!! Sitä pelkkää suoraa ja betoniaitaa!!

Eihän siinä auttanut muu kuin ajaa eteenpäin kohti moottoritietä jonka olisimme halunneet välttää ja samalla lyhentää matkaa. Tämän "virheen" takia jouduimme tekemään neljänkymmenen kilsan kiepin.

Serkkupoika oli matkan varrella kertonut, että jossain lähellä on IKEAkin, mutta eihän me siihen suuntaan ajeta. Tiesinhän minäkin, että Venezian suunnalla on IKEA moottoritien varrella, mutta se tosiaankin tuntui olevan liian kaukana tälle keikalle.....

Yhtäkkiä se IKEA olikin tien vieressä ja vielä näytti olevan auki. Parkkipaikka oli täynnä ja ihmisiä lappoi sisälle. Mies ehdotti, että käytäisiin siellä ainakin kahvilla ... mitään ei voitaisi ostaa, kun rahaa ei ollut liikaa tuhlattavaksi. Olimme edelleen sillä keskeneräisellä tiellä ja yritimme löytää liittymän tai risteyksen mistä pääsisi IKEAn parkkipaikalle. Mut eihän sellaista ollut missään!!! Tie vaan johti moottoritien liittymään! Mies oli valmis uhrautumaan ja tekemään uuden parin kilsan kiepin IKEAn kahvin takia, mutta siinä vaiheessa itselleni oli jo ihan sama mennäänkö sinne sisälle vai ei. Huitaisin kädellä IKEAn suuntaan ja komensin miehen ajamaan moottoritielle ja suuntaamaan kotia kohti.

Kahvihammasta alkoi jo kolottaa tuossa vaiheessa, mutta piti vielä odottaa jonkin aikaa ennen kuin saataisiin mooottoritiepätkä ajettua ja löydettäisiin kunnialla rajan toiselle puolelle.

Sekään kun ei ole niin yksinkertainen asia tuolta suunnalta ajettaessa.

Italialaiset varmaan luulevat, että kaikki osaavat italiaan ja tietävät minkä nimisiä muiden maiden kaupungit ovat italiaksi. Parikymmentä vuotta sitten Italian suunnalta ajaessa jo hyvissä ajoissa tuli vastaan kyltti jossa luki suurin kirjaimin Jugoslavia ja rajan merkki. Nyt sitä viittaa ei tietenkään ole vaan on pelkkiä kaupunkien nimiä ja vielä italiaksi. Aikaisemmista kokemuksista oppineina ja useamman kerran tuota tietä ajaneina tiesimme mitä kylttiä pitää etsiä. Se yksi ainoa kyltti jossa luki Fiume/Rijeka HR oli hyvissä ajoin ennen ulosajoliittymää, mutta oli niin mukavasti piilotettu pensaan taakse ettei harvoin tuolla ajava sitä ehkä olisi edes huomannut. Olisi tietysti loogista, että samanlainen tienviitta löytyisi jossain vaiheessa uudesta risteyksestä, mutta niinhän ei olekaan. Vaan kaikkien pitää tietää, että jos haluaa ajaa Kroatian puolelle niin pitää seurata kylttiä jossa lukee "Bazovica" (pieni kaupunki ennen Slovenian rajaa)!

Ja sekin kyltti on vain yhden kerran ... onneksi ei sentään ole pensaan taakse piilotettu. Mutta jos satut juttelemaan matkaseuralaisten kanssa tai olet muuten omissa ajatuksissa tai on huono näkyvyys, niin saatat löytää itsesi Triesten "zona industrialesta"!! Niin on sattunut joillekin viime kesänä;))

Mutta mehän nyt olemme oppineet kantapään kautta ja löydettiin omalle pikkutielle joka johtaa kohti kotia.

Kahvit ja leivoksen sain tutussa pienessä kahvilassa Slovenian puolella. Kotiin tultua oli kyllä niin väsy olo etten ole saanut tehtyä mitään mitä olin suunnitellut tälle sunnuntaipäivälle.