Mihin kevät on hävinnyt?

Nyt alkaa mitta oleen täynnä lunta ja tätä talvea! 
Viime viikolla nautiskeltiin aurinkoisista (kylläkin erittäin tuulisista) keleistä ja pari päivää sitten lunta tuprutti taivaan täydeltä! Eihän siinä mitään., jos olisi sitten tuollainen kaunis aurinkoinen talvipäivä mutta kun lumen sijasta alkoi satamaan vettä ja nyt tuolla tiellä on kolmenkymmenen sentin loska. Ja jos se loska jäätyy yön aikana saan tasapainoitella huomenaamulla töihin.

Haluan aurinkoa ja lämpöä ja sen kevään tänne ja nyt heti!!!
Muutama viikko sitten olen kuullut lintujen sirkuttavan iloisesti ja heti on ollut helpompi mennä aamulla töihin. Mutta nyt ne linnutkin ovat lopettaneet sirkuttamisen, taisivat huomata että talvi on edelleenkin täällä ja palanneet lämpimiin maihin ....ryökäleet!! Mihis minä voin mennä lämmittelemään?

Enkä muuten halua kuulla enää yhtään kommenttia tyyliin: "Mut sinähän olet Suomesta, vihdoinkin on sinunlainen ilma, taidat olla ihan innoissasi". Jooo... olen sen pienen hetken innoissani kun lunta tupruttaa ja joka puolella on aivan hiljaista. Mutta sitten kun ei aura-auto tule auraamaan kotikatua eikä kukaan hiekota liukkaita rappusia tai linja-autot eivät kulje eikä nuorimmainen pääse kouluun niin silloin en todellakaan ole innoissani.

Halua auringon ja lämmön heti tänne!

Kädet

                                 (Kuva internet)

Todellakin, jaksanko taas ahertaa perjantaihin saakka? 

Melkein tuossa asennossa makasin töiden jälkeen vajaan tunnin ... en kyllä noin vienosti ja mekossa ja korkkareissa vaan reilusti villasukat ja verkkarit jalassa ja jo muutamia vuosia vanhan paita päällä ;)
Mutta ajatus oli sama ... jaksanko pakertaa perjantaihin asti?!

Katson tässä naputellessa käsiäni ... Ne ovat kaukana kauniista, sileistä, hyvin hoidetuista käsistä joilla vain siloitellaan paperinippua tai kannetaan muodin mukaista käsilaukkua kaupungilla paikasta toiseen kiirehtiessä.
Nämä kynnet eivät ole nähneet lakkaa viimeiseen kuuten vuoteen, ainoat kynnet jotka olen voinut lakata on varpaankynnet ja ne saavat taastusti kirkkaanpunaisen lakkakerroksen heti, kun aurinko lämmittää sen verran, että voin  vapauttaa ne puristavista kengistä.
Nämä kädet ovat kroppaani ainakin kymmenen vuotta vanhemmat... muualla ei ole niin paljon ryppyjä kuin käsissäni. Ne ovat saaneet kastua kylmässä ja kuumassa vedessä kymmeniä kertoja päivän aikana ...ne ovat saaneet kokeilla miltä tuntuu tulikuuman nesteen polttaminen tai terävän veitsen kirveltävä viilto...

Mutta vaikka näyttävät ehkä jo kärsineiltä ja raihnaisilta, ne ovat vahvat ja kaiken kokeneet.
Nämä kädet ovat tottuneet tekemään töitä pienestä pitäen.
Niillä on kitketty kasvimaata ja kannettu polttopuita vaikka mieli olisi tehnyt muiden kanssa nuorten menoihin ... Niillä on vaihdettu vaippoja ja silitetty lohduttaen lapsen ruhjeita ... Kädet ovat raapustaneet yhdessä koululaisen kanssa kymmeniä ja kymmeniä kertoja kertotauluja ja saksan kielen kielioppia ... Ne ovat pesseet ja puunanneet, maalanneet ja kaivaneet omaa kotia....
Ja nyt nämä kädet tuovat elannon tähän perheeseen. Ehkä ne ovat kaikista rypyistä ja raihnaisuudesta huolimatta arvokkaat kädet .... Ehkä ne jaksavat vielä kymmeniä vuosia ahertaa ja lohduttaa...

Ja ehkä me jaksamme minä ja käteni vielä perjantaihin saakka....?