sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Luminen viikonloppu

















Siitä oli puhuttu jo koko viikko. 
Uhkailtu, ennakoitu, peloiteltu ... ja innolla toivottu ja odotettu. 
Jotkut uskoivat sen tulevan, jotkut epäilivät koska siltä ei näyttänyt. 
Esikoinen sanoi torstaina sen tuoksuvan jo ilmassa ja oikeassa oli!

Perjantaipäivä alkoi aurinkoisena eikä enteillyt olleenkaan tulevasta.
Iltapäivällä ilma jo harmaantui, mutta edelleenkin en uskonut sen tulevan ...

Mutta illan mittaan se alkoi!
Ensin vienosti paria hiutaletta heitellen tuulen mukana. Sitten jo hieman runsaammalla kädellä ja jo muutaman tunnin sisällä taivaalta satoi ihanan isoja lumihiutaleita sankkana pyrynä!

Ja sitä satoi ja satoi! Maa peittyi hetkessä valkoiseen peittoon.
Aivan kuin joku olisi valaissut koko kukkulan.
Kukkula ja koko alue hiljentyi.
Miten lumen sataminen todellakin hiljennyttää täällä kaiken! Ei kuulu autojen ääniä, ei hälyä ei melua.
Lumen sataminen saa täällä aikaan ihmeitä.
Ihmiset kaivavat talvivaatteet kaapeistaan ja kelkat kellareista ja kerääntyvät kaikki ihmettelemään ihanaa valkoista lumivaippaa.
Kenelläkään ei ole enää kiire minnekään vaan otetaan ilo irti tästä hetkestä.
Illalla myöhään lapset ja aikuiset nautiskelevat lumileikeistä. Koirat juoksevat lumipallojen perässä ja kieriskelevät lumihangessa.























Aamu valkeni oudon valkoisena. Lumisade oli lakannut ja pihat ja pensaat olivat raskaan lumimaton alla.
Kissa ei uskaltanut työntää nenäänsä ulos. Muutaman hetken ihmeteltyään arkaillen kokeili tassullaan lunta ja juoksi kiireesti sisään.
Koiran perässä oli kuitenkin pakko uskaltautua pihalle eikä kissaa enää saanutkaan sisälle!
Siellä se ryntäili innoissaan tuulen mukavan lentävän lumen perässä ja yritti pyydystää lintulaudalle lentäviä lintuja.


















Kotihommat saivat jäädä, kun piti kiirehtiä ulos ihailemaan valkoista maisemaa.
Oma kotikatu oli auraamatta eikä autoja näkynyt edes alhaalla isommalla tiellä. Kukkulalle pääsi tänään vain kävellen.
Ei se tuntunut ketää häiritsevän, innolla otettiin vastaan kiireetön ja autoton lauantai.
Naapurit heiluivat lumilapiot kädessä, kahvilan isäntä hiekotti kahvilan edustaa ...
lapset jouksivat pulkkien ja muiden ihme viritysten kanssa kylän taakse vesitornin mäelle jossa oli mahtava pulkkamäki odottamassa...

Koko viikonlopun saimme nauttia talven iloista. Aivan kuin kaikki kiire ja kiukku ja murheet olisivat hävinneet sen harmaan sateen mukana jonnekin kauas pois. Ihmiset nauttivat olostaan ja ulkoilusta raikkaassa talvisäässä ...
Aikuisista tuli lapsia uudelleen eikä kukaan arkaillut istahtaa kelkan kyytiin tai osallistua hetkelliseen lumisotaan ...

Niitä elämän pieniä ihania hetkiä taas ...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti