Rauhallista Joulua!

Piparipurkit täynnä

Joulu tulla jolkuttaa enkä ole saanut tehtyä mitään muuta kuin ison kasan pipareita!

Väännettiin niitä nuorimmaisen kanssa viime viikonloppuna, peräti kaksin kertaisen annoksen taikinaa ja kohtahan ne on jo syöty. Lupasin tehdä vielä yhden taikinan, jos joku muu vaan lupautuu niitä paistamaan.

Viikko tosiaan jouluun ja ensimmäiset joululahjat ostin vasta tällä viikolla. Tänä vuonna lahjoja tulee saamaan vain tyttäret ja ehkä mies yhden lahjan. Rahatilanne ei anna periksi kauheeseen törsäilyyn eikä me yleensäkään ostella kaikille isoja lahjoja. Sukulaiset ovat saaneet vain minimaaliset pikkupaketit tai omatekemiäni kakkuja, tyttäriä on sitten muistettu lahjoilla enemmänkin.

Yleensä olen ostanut itselleni jotain kivaa jouluksi, sellaista mitä kukaan muu ei kuitenkaan minulle antaisi ;)

Tänä vuonna taidan hankkia uuden kännyn. Nyt on niitä teleliikkeellä tarjolla ja taidan olla minä nyt vuorossa sen suhteen. Nuorimmainen kyllä kinusi uutta älypuhelinta varastetun tilalle, mutta mielestäni ei ole sitä ansainnut tällä hetkellä. Säästäkööt rahoja ja hankkikoot sitten itse uuden kännyn kun saa rahat kasaan!

Jouluintoilu taitaa jäädä tänä vuonna vähän vähemmälle väsymyksen ja selän takia. Töissä on aivan kauhean kiirettä ja raskasta ja nyt on alkanut selkä oireilemaan juuri noista syistä. Viime yönä olo oli kuin pahimmassa krapulassa ... joka kerralla kun käänsin niskaani tai käännyin toiselle kyljelle maailma pyöri muutaman kerran ympäri akselinsa! 

Olen yrittänyt jumpata ja venytellä, mutta eihän sille mitää voi että raskas työ johtaa raskaisiin haavereihin ... Eikä tässä enää olla niin nuoria, että palautuis kaikesta nopeasti. 

Voisihan sitä tietty mennä lääkäriin, mutta kun sinne pitäisi mennä työaikaan ja kuitenkin kieltäisi kantamasta tai nostamasta mitään raskasta ... mites sitten tekisin töita!?!?

Antaisikohan se joulupukki vihdoinkin uuden työpaikan todella hyvällä palkalla?!

Annin korttipajakin on tänä vuonna ollut kiinni ... tähän iltaan saakka;) Päätin (kuten viime vuonnakin päätin) etten lähetä tänä vuonna yhtään korttia, mutta jotenkin vain löysin tänään itseni askartelemasta vanhoista korteista uusia. Aina siinä käy näin!! En saa pidettyä näppejäni irti siitä hommasta.

Nyt sitten jotkut onnelliset saavat joulukortin ... en vaan tiedä ennättääkö perille jouluksi ... mutta tulee sitten varmasti hyvän uuden vuoden toivotukset  jossain vaiheessa :)

Luminen viikonloppu

Siitä oli puhuttu jo koko viikko. 
Uhkailtu, ennakoitu, peloiteltu ... ja innolla toivottu ja odotettu. 
Jotkut uskoivat sen tulevan, jotkut epäilivät koska siltä ei näyttänyt. 
Esikoinen sanoi torstaina sen tuoksuvan jo ilmassa ja oikeassa oli!

Perjantaipäivä alkoi aurinkoisena eikä enteillyt olleenkaan tulevasta.
Iltapäivällä ilma jo harmaantui, mutta edelleenkin en uskonut sen tulevan ...

Mutta illan mittaan se alkoi!
Ensin vienosti paria hiutaletta heitellen tuulen mukana. Sitten jo hieman runsaammalla kädellä ja jo muutaman tunnin sisällä taivaalta satoi ihanan isoja lumihiutaleita sankkana pyrynä!

Ja sitä satoi ja satoi! Maa peittyi hetkessä valkoiseen peittoon.
Aivan kuin joku olisi valaissut koko kukkulan.
Kukkula ja koko alue hiljentyi.
Miten lumen sataminen todellakin hiljennyttää täällä kaiken! Ei kuulu autojen ääniä, ei hälyä ei melua.
Lumen sataminen saa täällä aikaan ihmeitä.
Ihmiset kaivavat talvivaatteet kaapeistaan ja kelkat kellareista ja kerääntyvät kaikki ihmettelemään ihanaa valkoista lumivaippaa.
Kenelläkään ei ole enää kiire minnekään vaan otetaan ilo irti tästä hetkestä.
Illalla myöhään lapset ja aikuiset nautiskelevat lumileikeistä. Koirat juoksevat lumipallojen perässä ja kieriskelevät lumihangessa.

Aamu valkeni oudon valkoisena. Lumisade oli lakannut ja pihat ja pensaat olivat raskaan lumimaton alla.
Kissa ei uskaltanut työntää nenäänsä ulos. Muutaman hetken ihmeteltyään arkaillen kokeili tassullaan lunta ja juoksi kiireesti sisään.
Koiran perässä oli kuitenkin pakko uskaltautua pihalle eikä kissaa enää saanutkaan sisälle!
Siellä se ryntäili innoissaan tuulen mukavan lentävän lumen perässä ja yritti pyydystää lintulaudalle lentäviä lintuja.

Kotihommat saivat jäädä, kun piti kiirehtiä ulos ihailemaan valkoista maisemaa.
Oma kotikatu oli auraamatta eikä autoja näkynyt edes alhaalla isommalla tiellä. Kukkulalle pääsi tänään vain kävellen.
Ei se tuntunut ketää häiritsevän, innolla otettiin vastaan kiireetön ja autoton lauantai.
Naapurit heiluivat lumilapiot kädessä, kahvilan isäntä hiekotti kahvilan edustaa ...
lapset jouksivat pulkkien ja muiden ihme viritysten kanssa kylän taakse vesitornin mäelle jossa oli mahtava pulkkamäki odottamassa...

Koko viikonlopun saimme nauttia talven iloista. Aivan kuin kaikki kiire ja kiukku ja murheet olisivat hävinneet sen harmaan sateen mukana jonnekin kauas pois. Ihmiset nauttivat olostaan ja ulkoilusta raikkaassa talvisäässä ...
Aikuisista tuli lapsia uudelleen eikä kukaan arkaillut istahtaa kelkan kyytiin tai osallistua hetkelliseen lumisotaan ...

Niitä elämän pieniä ihania hetkiä taas ...

Viilentävä lumisade

-Hei!! Katsokaa äkkiä ikkunasta ulos, lunta sataa!
hihkaisi esikoinen huoneestaan...

Kiehdoin pyyhkeen ympärilleni ja kiirehdin terassille.
Tosiaankin, lunta satoi isoina hiutaleina. Kun katsoin kauemmaksi, kaikki paikat näyttivät peittyvän valkoiseen harsoon.
Seisoin keskellä terassia, pimeässä. Annoin isojen lumihiutaleiden sataa päälleni, viilentää hikistä kehoani.
Hiutaleita satoi paljaille olkapäilleni, kasvoilleni...
Katselin alas lahdelle ... alapuolella ja vastapäisellä rinteellä näkyvät valot olivat kuin harsoverhon takana.
Höyry nousi edelleenkin iholtani ... seisoin ja katselin maisemaa ja annoin lumen hivellä ihoa....

Hiljalleen lumi muuttui vedeksi, mutta se ei vienyt pois sitä pientä nautinnon tunnetta....

Miten vähän tarvitaankaan onnen hetkiin ....

Puikot heilumassa

Villalankakassista löytyi muutama kerä vauvalankoja.
Muutama pieni kerä vaalean violettia, kerä vaaleanpunaista ja paljon valkoista pehmeää vauvalankaa. Joukossa oli sattumalta myös vaalean vihreää lankaa josta nuorimmainen olisi halunnut itselleen kaulaliinan. Mutta (onneksi) sitä ei ole niin paljoa, että riittäisi riittävän pitkäksi kaulahuiviksi ...
Mintun vihreästä tulee pehmeä kypärämyssy pienelle uudelle tulokkaalle. Esikoisen ystävä saa ensimmäisen lapsensa tamminkuun alkupuolella ja lupauduin tekemään myssyn ja tossukat.

Pehmeitä vauvalankoja kädessä pyöritellessä ja ohjeita etsiessä alkoi syntyä mielessä vaikka kuinka paljon neulontaideoita .... Olisi ihana tehdä pehmeä peitto joka lämmittäisi ulkoiluhetkinä vaunuissa tai herkullisen värinen nuttu ... Pienen pienet villasukat kävisivät kenkien tai tossukoiden sijasta ja neuleisessa makuupussissa voisi turvallisesti nukkua koko yön.
Nyt vaan puuttuu lankoja ja aikaa väkertää noita kaikkia ideoita :)