maanantai 18. maaliskuuta 2013

Live - think later



Näin tämän kuvan RTL:n fb sivuilla.
Ja tuttava kommentoi sitä tuolla otsikolla.
Tässä kuvassa on sitä jotain -

"Anna mennä, älä mieti liian kauan ettei tilaisuus mene ohi!"

Itse olen kyllä vähän sellainen "toimin ensin ja mietin sitten mitä tuli tehtyä". Ainakin viime vuosina.
Toimin sydämellä, en järjellä. Joskus siitä on seurannut aivan ihania kokemuksia, tuttavuuksia, hetkiä ja niitä tapahtumia muistelen vieläkin hymysuin.
Mutta joskus on tullut kyllä mietittyä myöhemmin miksi tein niin kuin tein ....

Mutta joka tapahtumalla, asialla, kohtaamisella on varmasti joku tarkoitus. Ehkä sitä vain ei tajua juuri sillä hetkellä tai ei sitten päivien tai edes kuukausien jälkeen. Ja sitten yhtäkkiä jossain aivopuoliskon paremmalla puolella välähtää, että näinhän tässä pitikin käydä!
Juuri tämän takia juuri se ihminen tuli elämääni ... Tai juuri tämän takia piti kokea kaikki se elämässä ... Pitää vain hyväksyä ja antaa elämän viedä, ilma pelkoja, avoimena ottamaan vastaan...

Sen takia yritän nytkin ottaa avoimena vastaan kaiken mitä tulee näinä päivinä tapahtumaan.
Kai tällä mielettömällä enemmänkin syksyä muistuttavalla ilmalla on jokin tarkoitus (sitä on kyllä vähän vaikeampaa uskoa), ehkä koko kesänä ei tule satamaan ollenkaan ja nyt pitää täyttää joka ikinen reikä maan päällä ja sen alla.
Ja kai sillä, että mies aloittaa huomenna kemoterapian on jokin syy ... Se syy on varmaan se, että kemot tulevat auttamaan, näin ainakin toivotaan.

Eli annetaan mennä vaan, ei odoteta parempaa tilaisuutta, ehkä sitä ei enää koskaan tule!


p.s.
Tuota kuvaa katsellessa tuli lapsuus mieleen ja erilaiset hulluttelut.
En ole kyllä ihan varma olemmeko ihan oikeasti tehneet niin, mutta jonkinlainen mielikuva itselläni on siitä, että olisimme siskon ja tuttavaperheen poikien kanssa laskeneet patjalla heidän kodin sisäportaita alas!
Pitää varmaan kysellä asiaa siskolta;)
Toinen mielikuva itselläni on, että olisin kiivennyt mummon parvekkeelta alas pihalle ... tai paremminkin hypännyt sieltä alas! Tämä mielikuva on kyllä vähän pelottavampi ... en kai olisi pienenä ipanana alle kouluikäisenä uskaltautunut siihen. Mummo asui meinaan kerrostalon ekassa kerroksessa, parvekkeen alapuolella oli autotallit jotka toimivat meille välillä hevostalleina tai sitten Katri-Helenan "Uulapaloma Blanka" laulun esityspaikkana...
Entäs se kerta, kun jonkun oli pakko lipaista kiellä valopylvästä ... pylväs oli tietty erittäin kylmä ja jäässä ja kieli .... Voitte vain kuvitella mitä siitä seurasi.....

2 kommenttia:

  1. Vauhdikas kuva.
    Elämää kuljetaan tosiaan usein virran vietävänä spontaanisti sen enemmän suunnittelematta. Osataan iloita ja nauttia, olla onnellisia. Varsinkin kun taaksepäin katselee kaikki on käynyt parhain päin.
    Vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi, niin on paras uskoa.

    VastaaPoista