sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Sunnuntain saunahetki

Mitä muutakaan sitä tekisi tälläisenä sateisena, sumuisen harmaana sunnuntai-iltana kuin lämmittäisi saunan.
Koko päivän on ollut niin sunnuntaifiilis, kellojen siirron takia päivä on tuntunut pitkältä.

Sairaalavierailun jälkeen laitoin saunan lämpiämään ja ollaan vietetty tyttöjen kanssa rauhallista saunailtaa.
Jopa esikoisen kaveri uskaltautui saunan kuumuuteen.

Sain mennä ihan yksin ensimmäisenä nautiskelemaan ja kyllä teki taas hyvää.
Ihana olla vaan... antaa kuumuuden laskeutua päälle, hien valua ja ajatuksen lentää.
Rauhoiittua siihen hetkeen. Mietiskellä niitä näitä.
Välillä käydä sumun peittämällä terassilla, antaa tuulen viilentään löylyn kuumaa ihoa...
Nautiskella siitä pienestä hyvästä hetkestä.

Nyt saunanraukeana vetäydyn sohvalle, viltin alle katselemaan elokuvaa.
Huomenna taas arki ja työviikko edessä.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kellertävää harmaan keskellä




























Sumua, sadetta, mielen harmautta.... siitä on tämä viikko tehty.
Onneksi luonto luo harmauden keskelle pieniä väripilkkuja meitä piristämään.

Tämä viikko on mennyt taas kodin ja töiden ja sairaalan välillä juostessa. Välillä on tarvinnut sateenvarjoa juoksuja suojaamaan. Välillä taas on saanut juosta t-paidassa ja ilman sukkia auringon helliessä.
Lokakuun on lopuillaan ja ilma on taas ailahteleva kuin naisen mieli.

Mies meni tiistaina sairaalaan kemoihin ja torstaina keskeyttivät hoidot. Miehen oksensi verta ja tekivät kiireellisesti mahalaukun tähystyksen jossa näkyi muutama polyyppi joka oli puhjennut. Nyt vaan pitää saada vatsa rauhoittumaan ja kolmen viikon kuluttua uusi tähystys.
Mies pääsee luultavasti maanantaina kotiin ja edessä vain lepäilyä ja voimien keräilyä.

Onneksi ensi viikkolla on lyhyt työviikko, perjantaina täällä on Pyhäinmiesten päivä. Odotan innolla pidennettyä viikonloppua ... ei minkäälaisia suunnitelmia, pelkkää kotona oleskelua ja hautausmaalla käynti.
Jos ilma suosii, voisi tehdä kevyen kävelylenkin meren rannalla.
Mutta muuten olla vaan....
antaa syksyn viedä mukanaan...




perjantai 18. lokakuuta 2013

Elämää enemmän ja vähemmän tärkeempiä asoita ....

Töistä kotiin tultua käännyinkin heti takaisin ulos. Laskin vain laukun keittiön lattialle, otin kännyn ja rahapussin mukaan. Menin kahville ja luin päivän lehdet, laskin monta kertaa sataan ja rauhottelin itseäni...
Oli meinaan keittiö ja koko huusholli taas sen näkönen, et epäilin siellä olleen enemmänkin ihmisiä aamupäivällä paikalla kuin rakkaat tyttäreni!

Puolen tunnin auringossa nautiskelun jälkeen olin sen verran voimissani, että jaksoin järkkäillä paikkoja, tyhjentää astianpesukoneen ja laittaa likaiset astiat sinne sisälle.
Välillä kyllä pistin kiukun katkuisia viestejä rakkaille koululaisilleni etten vaan unohda mitä halusin heille sanoa sitten kun tulevat kotiin.

Vaikka otti aivoon todella paljon tyttöjen saamattomuus, olin kuitenkin samaan aikaan kiitollinen siitä, että minulla on heidät ja saan tarvittaessa sadatella ja kiukutella heille äitinä.
Näinä muutaman päivänä asiaa on tullut väänneltyä ja mieltä on kaivellut erään nuoren tytön menehtyminen auto-onnettomuudessa muutama päivä sitten.
Ehkä asia on jäänyt mieleen sen takia, koska tyttö oli saman ikäinen kuin nuorimmainen, naapurikoulun oppilas ja nuorimmaisen tuttu. Tyttö olisi viettänyt tänään 17-vuotissyntymäpäiviään ... syntymäpäiviä vietettiin valitettavasti hautajaisten merkeissä ja valkoisten ilmapallojen annettiin lennellä taivaan tuuliin.


Kaiken tämän mietiskelyn ja paikkojen järjestelyn keskellä (mieskin lähti karkuun tässä välissä) päätin pesaista ikkunat ala-ja yläkerrassa ja hyvä kun päätin....
Olin meinaan jo ihmetellyt mihin kummaan olivat hävinneet ne miljoonat leppäkertut jotka olivat näinä muutamana kauniina päivänä yrittäneet vallata meidän kodin... Niitä ei jostain syystä näkynyt tänä aurinkoisena syyspäivänä kovinkaan paljoa. Mutta... ne olitkin päättäneet tehdä talvikodin meidän ikkunaraameihin!!!
Kun avasin ikkunat löysin miljoonantriljoonaa leppistä liimautuneena raameihin. Ei muuta kuin imuri käteen ja imemään leppikset pois. Imuroin ja imuroin, mutta leppäkertut taitavat olla melkoisia sitkeitä sissejä koska niitä oli todella vaikea irrottaa ikkunan raameista. Ja kun olin saanut suurimman osan imuroitua, parvi uusia leppiksiä ilmaantui lentelemään ikkunalle ja sisälle ja päälleni!

Alkoi  tulla jo jonkinlainen "hitchcockelokuvaolo", lintujen sijaan pääosissa olisivat leppäkertut.

Tykkään eläimistä ja olen aina rakastanut leppäkerttuja (pienenä niitä kerättiin kenkälaatikkoon), mutta nyt en halua nähdä enää yhtään ...
ainakaan tänä syksynä ja talvena!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Syysvärejä



Villiviini talon takana muuttanut väriään kesäisen vihreästä syksyn punasävyihin.
Sateiden takia en ole tuolla puolen taloa käynyt viikkoon ja nyt kun aurinko paistoi menin tarkistamaan kukkapenkkien tilanteen siellä. Ihana väriyllätys odotti ja piristi mieltä.

Aina välillä tulee ikävä Suomen syksyistä ruksaa ja väriloistoa.
Täällä alkaa puiden lehdet kellastua ja punastua vasta sitten, kun lämpötila alkaa laskea pidemmällä ajalla nollan lähituntumiin. Ja se saattaa olla vasta joskus marraskuussa.
Olen ihaillen katsellut kavereiden syyskuvia Suomesta. Mahtava väriloista, aurinko paistaa ...
voin vain kuvitella miten ihanaa olisi kävellä syysmetsässä tai kotikaupungin rantamaisemissa lehtien kahistessa jaloissa.
Muistan kun lapsena oli nautinto hyppiä valtavissa lehtikasoissa jotka oli juuri saatu kasattua pihan lehdistä.
Äiti ei tainnut vaan olla iloinen, kun hyppelimme niissä ja levitimme lehdet taas ympäri pihaa hänen haravoitua niitä tunti tolkulla.-

Joskus tulee paikallisessa metsässä mieleen se sama syksyn tuoksu kuin Suomessa.
Kosteiden lehtien ja sienten tuoksu ...
nautiskellen kahisuttelen lehtiä jalkojeni alla ja kuvittelen olevani mökkitiellä kaukana pohjolassa...




torstai 10. lokakuuta 2013

Mannapuuroa ja matkustelua

Leikin blogin kansikuvan teolla aikani kuluksi. Nyt siitä tuli sitten tuollainen.

Meillä on taas aivan karsea keli. Vettä on tullut kaatamalla ja vielä tuulen tuivertamana, ollaan oltu koko päivän pilvien keskellä. Meri on tuolla jossain kaukana ja kuulemma etelämmissä osissa maata on aivan ihanat syyskelit. Mutta me ollaan kukkulalla ja pilvien keskellä!

Tavallaan tyypillinen torstai-ilta ...
Mies keittelee mannapuuroa itselleen iltapalaksi, esikoinen värjää nuorimmaisen hiuksia, Kimi koira viettää syntymäpäivänsä iltaa nautiskellen uunin lämmöstä, Toy kissa on piiloutunut jonnekin ettei vaan joudu ulos sateeseen.
Mun pitäisi tarttua silitysrautaan ja silittää, mutta se homma on ollut aina se myöhemmäksi siirrettävä homma. Silittettävien vaatteiden kasa vaan kasvaa ja kasvaa ja kohta se alkaa uhkaavasti kohota kukkulan lailla. Ehkä siinä vaiheessa kun kasa kohoaa kattoon asti olisi parasta tarttua silitysrautaan.

Huomenaamulla olisi tavallista aikainen herätys.
Esikoinen lähtee yksin itäiseen naapurimaahan pidennetylle viikonloppu reissulle kavereita moikkaamaan!
Loppukesästä olivat siellä muutaman kaverin kanssa, sopivat että lähtevät tänä viikonloppuna kaikki uudestaan mutta muut peruivat reissun. Ja nyt sitten esikoinen lähtee yksin koska oli niin päättänyt eikä päätöstä voi muuttaa.... kuulemma.
Hieman arveluttaa koko reissu.... Tiedän, että pärjää ja kaikki menee ihan hyvin, onhan hän jo täysi-ikäinen.
Mutta kuitenkin taka-alalla väijyy pienen pieni epäilys miten kaikki tulee sujumaan.
Onneksi on nettiyhteydet yhteydenpitoon....

Viikonlopun siis roikun netissä ja kyttään ilmoittaako esikoinen itsestään. Ja jos ei ilmoita miksi ei....
Voi tätä äitinä olemista!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Syyshulinoita


Aikaa on taas vierähtänyt viime kirjoitteluista ja syksy on alkanut täydellä vauhdilla. 
Vauhdikasta on ollut kaikin puolin elämässä, tällä hetkellä toivon ja odottelen sitä seesteistä ja tylsää aikaa jolloin ei tarvitse tehdä mitään tai ei edes ole mitään tekemistä.
Aikaa kun ei ole kiirettä mihinkään...

Kuukauden aikana on tullut:

* laitettua olohuone aivan uusiksi ...
   Lattia sai uuden ulkomuodon ja seinät ja katto uusia värejä. Hyllyjä maalattiin ja vielä pitäisi löytää jostain 
   uudet verhot ja mattoja. 
   Remonttireiskamies oli kyllä koko tuon ajan kuumessa ja komenteli meitä muita yläkerran  
   makuuhuoneesta.     

* juostua sairaalan ja kodin väliä jälleen kerran. 
   Tällä kertaa riitti viiden päivän satsi ja mies selvisi siitä 
   melko lievillä sivuvaikutuksilla. 
   Töissä oli juuri tuohon aikaan melko kiireettä ja rappuset kodin ja työpaikan välillä tuntuivat joka päivä
   raskaammilta ja raskaammilta nousta. 

* juhlittu molempien tyttöjen syntymäpäiviä...
   Nuorimmaisen synttärit vietettiin valitettavasti remonti keskellä ja täytekakkua syötiin kukin omalla sängyllä.
   Esikoinen on nyt eilisestä lähtien virallisesti täysi-ikäinen eikä meidän tarvitse kuulemma enää huolehtiä 
   hänestä kuin lapsesta ... Niinhän me taidettiin kaikki aina aikoinaan sanoa...

* vietetty kukkulan kylän perinteisiä useampipäiväisiä kyläjuhlia...
   Joka lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna kylällä juhlitaan nuorta viiniä ja vietetään syysmarkkinoita.
   Tänä vuonna valitettavasti ilmojen haltijattaret eivät oikeen suosineet syysmarkkinoita, vettä tuli joka päivä 
   välillä enemmän välillä vähemmän. Sateet eivät kuitenkaan haitanneet nuorten menoja vaan he juhlivat 
   synttäreitä useamman päivän. Me "vanhukset" nautittiin kotona takan lämmöstä ja kynttilöiden tuikkeesta.

Nyt odotan siis sitä rauhallista aikaa ilman kauheaa hönkäilyä ja kiirettä joka paikkaan.
Vielä pitäisi hoitaa rempontin rippeitä, ommella verhoja (jos löytyy kankaita) ja maalailla hyllyjä. 
Mutta ainakaan sairaalaan ei muutamaan viikkoon ole asiaa... toivottavasti.